Eliza Lovelace

koko nimeltä Elizabeth Veronica Maria Lovelace

Maine "Mitä metsästäjät pelkäävät, elleivät vampyyreja tai ihmissusia?" Lyhyt hiljaisuus, jonka aikana huulet kaartuvat hymyyn. Hymyyn, jonka takana on jotain häijyä. "Minua. Varsinkin, jos ovat rikkoneet instituutin sääntöjä. Silloin olen heidän pahin painajaisensa."

Omiensa keskuudesss pelätty henkilö, kuten muutkin instituutin turvatiimin jäsenet. Harvassa ovat ne metsästäjät, jotka toivovat Elizan etsivän heidät ja suorittavan rangaistuksen toimeenpanon.

Eliza Lovelace huokuu arvokkuutta ja asemansa tuomaa valtaa. Hänessä on suorastaan jotain kuninkaallista, joka herättää kunnioitusta. Nainen kantaa itsensä ryhdikkäästi ja itsevarmasti. Hänestä näkee, että tässä on nainen joka tietää oman arvonsa ja asemansa. Tähän yhdistettynä Elizan liikekieli on kuitenkin feminiinisen soljuvaa ja pehmeää. Hän on kiehtova sekoitus aistikasta naisellisuutta ja sotilaallista kovuutta, näiden ominaisuuksien ollessa sopusuhtaisesti tasapainossa.

Sieväpiirteisten kasvojen vangitsevin osa ovat siniset silmät, jotka osaavat pitää otteessaan ja käskyttää ilman sanoja. Eliza räpäyttää silmiään hyvin harvoin, mikä tuo hänen katseeseensa omanlaistaan karmivuutta ja vahvistaa sen vaikutusta. Vartaloltaan atleettinen ja 171 cm pitkä. Eliza haluaa näyttää naiselta, joten treenatessaan hän ei panosta lihasten kasvattamiseen vaan kestävyyteen ja nopeuteen. Ei omaa mitenkään valtavaa rintavarustusta, suurimman osan naisellisesta pyöräydestä keskittyessä takapuolen ja lantion seudulle. Nainen pitää olkapäitään kauneimpana osana vartalossaan.

Proteesi oikeassa jalassa. Jalka on katkaistu säärestä vähän polven alapuolelta. Moni ei huomaa proteesin olemassa oloa, sen verran kehittynyt se on ja Eliza tottunut liikkumaan sen kanssa. Harvemminhan sitä muiden jalkoja katsotaan, mutta jos seuraa naisen kävelyä, huomaa nilkan jäykkyyden verattuna vasempaan nilkkaan. Proteesi ei ole hidastanut naista lainkaan ja hän pitää itsensä hyvässä kunnossa säännöllisellä salitreenillä ja kickboxingilla, jota varten hänelle on tehty oma erikoisproteesi, ettei hän satuta vastustajaansa.

Eliza on tatuoinut metsästäjien tunnusmerkin oikeaan kämmeneensä. Lisäksi hänellä on korvan takana pieni koristeellinen L-kirjain, mikä oli hänen merkkinsä eriskoisjoukoissa ja vasemmassa pikkusormessa on Lovelacien sukutatuointi. Hiukset on aina vaalennettu oman tumman värin näkyessä juurissa. Pukeutumisessa Eliza suosii vaaleita värejä, selkeä linjaisia leikkauksia ja mukavalta tuntuvia materiaaleja. Vaaleat värit sopivat hyvin naisen auringon suuteleman ihonsävyn kanssa.

Yliluonnollisia olentoja ja instituutin mustalle listalle päätyneitä metsästäjiä kohtaan armoton rangaistuksissaan ja kyltymättömän periksiantamaton jahdissaan. Työnsä perusteella naista pidetään verenhimoisena ja kylmäsydämisenä, mikä ei kyllä ole täysin totta. Kumpaakin ominaisuutta naisesta löytyy, mutta ne eivät määritä hänen koko luonnettaan. Metsästäjäksi kasvaminen on tuonut luonteeseen nämä särmät ja eletty elämä niitä hionut hieman terävimmiksi syntyperäisille metsästäjille ominaisen metsästysvietin lisäksi.

Eliza on hyvin perillä metsästäjien ja instituutin säännöistä, sillä valvoohan hän niiden noudattamista ja rankaisee niitä rikkovia. Mutta kun itse on lukenut ja sisäistänyt säännöt viimeistä poikkeusta ja poikkeuksen poikkeusta myöten, voi niitä venytellä ja rikkoa. Varsinkin suhteita yliluonnollisuus naisella on, sillä hän kaipaa välillä sitä kiihottavaa tunnetta, kun vampyyri upottaa hampaat ihoon. Hän voi itselleen pitää nuhtelupuhuttelun tällaisesta käytöksestä.

Nainen on synnynnäinen johtajaluonne. Johtoaseman ottaminen tulee häneltä luonnostaan ja hän on napakka antaessaan käskyjä. Eliza ei pelkää kantaa vastuuta, ei edes silloin, kun kyseessä voi olla toisten henki. Jos virheitä tulee tehtyä, ne myönnetään ja niistä opitaan. Kukaan ei voi olla täydellinen, joten miksi sellaiseen pitäisi edes pyrkiä? Liiallinen itsevarmuus ja itsensä jalustalle nostaminen yleensä enteilevät sitä, että sieltä tullaan ryminällä alas jossain vaiheessa - ja se ei ole kaunista. Omista taidoistaan ja saavutuksistaan saa olla ylpeä, mutta jalkojen pitää pysyä maassa. Pää pilvissä kulkeva metsästäjä voi päästä helposti hengestään aliarvioimalla vastustajansa.

Eliza on temperamenttinen tapaus ja antaa tämän näkyä tilanteissa, joissa se on sopivaa. Hän kiihtyy nollasta sataan hyvin nopeasti, mutta nämä ovat nopeita räjähdyksiä jotka voivat säikäyttää vastapuolen. Eliza ei pelkää haastaa riitaa kenenkään kanssa, mutta osaa kyllä miettiä kenet kannattaa suututtaa ja kenet ei. Hänen kanssaan kannattaa myös tätä asiaa miettiä, sillä saattaakin kaikessa hiljaisuudessa yllättäen huomata löytyvänsä instituutin epätoivottujen listalta. Ei sillä, että Eliza olisi kostonhimoinen sille päälle sattuessaan, mutta vähän sitä voi aina aiheuttaa ikävyyksiä jollekin.

Naisessa on pehmeäkin puoli, miltei ädillinen jopa. Hän katsoo nuorempien metsästäjien perään ja auttaa, kun sitä pyydetään. Hänestä sellainen “kyllä se elämä opettaa” -asenne, jossa annetaan muiden löytää ja selvittää kaikki itse on hyvin vahingollinen. Jokainen metsästäjän kuolema mikä oltaisiin voitu välttää vain sillä, että joku kokeneempi olisi neuvonut, on naisen mielestä turha. Hän halveksii myös sankariasennetta, jossa halutaan tehdä kaikki yksin ihan vain omaa jääräpäisyyttään.

Eliza on Irlannissa juuret omaavan metsästäjäsuvun jälkeläinen. Lovelacet ovat pitäneet vihreän saaren vampyyri- ja ihmissusikannat aisoissa niin kauan, kuin historian- ja kirkonkirjoista löytyy merkintöjä suvun jäsenistä - ja varmasti jo vielä aikaisemmassa historiassa. Elizan isoisovanhemmat muuttivat kotimaastaan meren yli Amerikkaan 1800-luvun nälkää ja sairauksia pakoon, jotka riivasivat Irlantia tuohon aikaan. Eliza syntyi Amerikassa 1991 perheensä toiseksi lapseksi ja kuopukseksi, kolme vuotta veljensä Edmundin jälkeen. Kumpikin lapsista kasvatettiin kuten kaikki metsästäjien lapset; inhoamaan yliluonnollisia ja metsästämään noita tultuaan täysi-ikäiseksi.

Vaikka metsästäjänä oleminen on elämäntapa, halusi Eliza kokeilla myös muunlaista ammattia. Hän värväytyi armeijaan kaksikymppisenä, missä hän pärjäsi verensä suomien erikoisominaisuuksia vuoksi erinomaisesti. Naisen kyky käsitellä erilaisia aseita oli muissa kateutta herättävä ja hänen kanssaan kukaan ei mielellään harjoitellut lähitaistelua epäinhimillisten refleksien vuoksi. Nuori kersantti pantiinkin merkille, samoin kuin hänen erikoinen kämmentatuointinsa. Kahden vuoden palveluksen jälkeen kersantti Lovelace kutsuttiin komppaniansa päällikön puheille. Eliza ei tiennyt mitä odottaa, muttei ainakaan sitä mihin hän päätyi tuon tapaamisen jälkeen.

Kämmenen tatuointi oltiin tunnistettu metsästäjien merkiksi ja tämä, sekä ansiokas palvelus jalkaväessä avasivat naiselle oven erittäin salaiseen YK:n ja NATOn sotilaalliseen erikoisjoukkoon, joka oli kasattu armeijassa olevista metsästäjistä ympäri maailman. Tätä osastoa ei ollut virallisesti olemassa ja vain siihen kuuluvat tiesivät toistensa nimet - muille he olivat vain joukko numeroita. Heidät lähetettiin monille kriisi- ja sota-alueille turvaamaan tavallisia joukkoja yliluonnollisilta. Sillä siellä missä vuodatettiin verta, oli myös varmasti vampyyreja ja ihmissudet käyttivät hyväkseen kaaosta. Joskus heidät lähetettiin kaikessa hiljaisuudessa tuhoamaan jonkun maan asevoimat, jotka olivat värvänneet joukkoihinsa yliluonnollisia tai turvautuneet noitien magiaan saadakseen epäreilun edun vastapuoleen nähden.

Kuusi vuotta Eliza kulki ympäri maailmaa eri kriisialueilla. Heidän tulonsa kyllä huomattiin, mutta kukaan ei tiennyt keitä he olivat ja mitä he tekivät. Heidän univormuissaan ei ollut minkäänlaisia tunnuksia, ei edes arvomerkkejä ja heidän varustukseensa kuului aseita, joita muilla joukoilla ei ollut. Jos joku sattui tästä erikoisesta joukko-osastosta jotain kysymään, oltiin kuin ei tiedetty mistä puhuttiin - ja aika usein ei oikeasti edes tiedettykään.

Elizan sotilasura päätyi jossain päin Afrikkaa. Kotiin palasi avokätisesti palkittu veteraani, joka oli menettänyt palveluksessaan toisen jalkansa. Julkisissa papereissa jalkaväkimiina vei naisen jalan rauhanturvatehtävissä. Oikea syy jalan puuttumiselle on ihmissusi, joka repi sen irti hyökättyään naisen kimppuun. Eliza välttyi onneksi puremalta ja susi menetti henkensä taistelutoverin luotiin. Kuntoutuminen vei oman aikansa, samoin proteesiin tottuminen, mutta Eliza oli päättänyt voittaa tämän vastoinkäymisen.

Jalan menettämisen jälkeen nainen on ollut osa Kresnikin instituutin turvatiimiä, täyttäen näin velvollisuutensa metsästäjänä. Vaihtelun vuoksi hän on toisinaan mukana metsästämässä yliluonnollisia olentoja omien tovereidensa jahtaamisen ja rankaisemisen sijasta.

Erityisen lämpimästi ei ajatteli mistään yliluonnollisista lajeista, mikä on ihan tyypillistä metsästäjille. Onhan hän nähnyt lapsesta asti, mihin nuo olennot pystyvät. Ei puhu yliluonnollisista ihmisinä, vaan viittaa noihin aina jollain alentavalla termillä.

Nippelitietoa
> Nukkuu suurimman osan yöstä silmät auki

> Omaa varsin laajan kielitaidon matkustettuaan ympäri maailmaa erikoisjoukkojen mukana. Kaikkia kieliä ei puhu sujuvasti, mutta osaa muutamia hyödyllisiä lauseita ja sanoja

> Elizalla on hallussaan sukunsa vanha jousi, joka on kulkenut sukupolvelta toiselle
> Vasenkätinen
> Rakastaa klassista musiikkia
> Kaataa maidon ensin murokulhoon, sitten vasta murot

> Puheääni yllättävän lämmin, mitä naisesta ehkä odota