Ottilie Lovelace

Lovelacet tunnetaan rehteinä ja tehokkaina metsästäjinä, jotka eivät turhaa pidä itsestään ääntä, vaan tekevät työnsä. Ottilie tunnetaan toisena osapuolena Lovelacen kaksosista, jotka metsästävät usein yhdessä ja erityisesti vampyyreja.

Ottilien nähdessään ei häntä voi olla huomaamatta - 186-senttinen nainen herättää huomiota jo yksinään pituudellaan. Toinen huomiota herättävä piirre on liikkeiden sirous ja sulavuus, joka saa naisen askelluksen näyttämään tanssilta, mitä pitkät ja sirot - mutta lihaksikkaat, raajat vahvistavat. Pitkässä selässä on pieni notko alaselän kohdalla kun naista tarkastelee sivusuunnasta. Vyötärö on kapeahko ja tätä korostaa ylävartalon jäntevyyttä. Hartioiden asento on ryhdikäs ja poven muoto kauniin pyöreä. Ottilien solisluut näkyvät kauniisti ja ovat yksi naisen vartalon kauneimmista kohdista monen mielestä.

Ottilie on kaunis nainen korkeine poskipäineen ja varsin symmetrisine kasvoineen. Kapeat, ruskeat kulmat kaartuvat ylöspäin saaden naisen perusilmeen näyttämään hieman tuimalta. Usein naisen kasvoilla kuitenkin näkyy kujeileva hymy. Tarkkaavaisesti aina katsovat jäänsiniset silmät ovat kissamaiset ja naisen käyttämä tumma ja voimakas silmämeikki tuo silmiä aina kasvoista esiin ja vetää huomion itseensä. Kauniissa kasvoissa on ehkä jonkun mielestä naisen kauneutta vähentävä seikka; naisen oikean kulmakarvan vierestä lähtee jo haalea arpi, joka jatkaa silmän ulkonurkan täpärästi väistäen kasvojen sivua pitkin aina leuan alle ja vähän matkaa sirolle kaulalle. Ottilie peittää arven huolellisesti meikillä, sillä se on hänen omaan silmäänsä häiritsevä, kiitos nykyajan somen luoman kuvan täydellisestä naisesta.

Ottilien vaalea iho on kevyesti päivettynyt hänen viettäessä paljon aikaa ulkona luonnosta ja kaupungin vilinästä nauttien. Naisen pukeutuminen on naisellinen ja söpö. Housujen lahkeet ja hameiden helmat ovat yleensä lyhyitä mikä korostaa pitkiä sääriä ja naisen pituutta. Yläosat ovat yleensä peittävämpiä ja Ottilie rakastaakin ylisuuria neuleita ja huppareita. Metsästäjien merkki on tatuoitu naisen vasemman ranteen sisäpuolelle. Oikeassa ranteessa samassa kohtaa on tatuoitu hänen isänsä synnyin- ja kuolinpäivä roomalaisin numeroin. Vasemmassa pikkusormessa on Lovelacien sukutatuointi.


Ottilien ulkoisesta olemuksesta huokuu harkittu rauhallisuus ja tyyneys. Hän on avoin ja sosiaalinen, vaikka toisinaan hän nauttii yksinolosta ja omasta rauhasta kissojensa seurassa. Ottilie on kasvatettu ystävälliseksi ja kohteliaaksi, mutta ei kuitenkaan pelkää sanoa mielipiteitään varsin suoraan ja peittelemättä, eikä hän myöskään hirveästi peittele sitä, jos ei pidä jostain henkilöstä. Hän voi puhua tällaisillekin ihmisille ystävälliseen sävyyn, mutta hänen katseestaan kyllä huomaa naisen todelliset tuntemukset. Rohkeutta Ottilielta ei puutu ja hän uskaltaa sanoa vastaan oikeastaan kenelle tahansa. Tarkoituksellisesti hän harvoin ketään yrittää ärsyttää, mutta jos joku yrittää hänen hermojaan koetella, samanlaista koettelua tulee myös tämän naisen suunnalta.

Kuitenkin jos Ottilieta osaa tökkiä juuri oikeisiin paikkoihin tarpeeksi pitkään, rikkoutuu rauhallinen ulkokuori pirstaleiksi ja sen alta paljastuu temperamenttinen nainen. Hän ei voi sietää nenilleen hyppimistä eikä sitä, että häntä aliarvioidaan millään tavalla. Se onneton, joka saa tämän puolen naisesta esiin, saa kyllä kuulla kuinka tyytymätön arvon neiti voi olla saamaansa kohteluun. Ottilie ei ole mikään prinsessa tai diiva, mutta hän kyllä tietää oman arvonsa ja pitää huolen, että muut sitä kunnioittavat. Hän harvoin korottaa ääntään, vaan puhuu aina kylmän rauhallisesti mikä on ehkä useimpien mielestä huutamista ja äänekästä raivoamista pelottavampaa. Hänen suuttumuksensa huomaa selvimmin naisen sanojen muuttuessa piikittelevemmiksi ja katseen muuttuessa terävämmäksi.

Rohkea flirttailija löytäessään henkilön, joka vetää puoleensa. Hän tietää olevansa kaunis nainen, eikä kaihda käyttää tätä ominaisuuttaan hyväksi, jos sitä kautta voi hyötyä jotenkin. Ottilie herkästi koskettelee toisia ihmisiä keskustelun lomassa. Kosketus saattaa olla miltei huomaamaton tai rohkeampi hurmaavan hymyn kanssa, jos kosketuksella on tarkoitus saada vastapuoli hämilleen. Nainen muutenkin on hyvä rikkomaan toisten henkilökohtaista tilaa ja on mielellään lähellä toisia ihmisiä.

Ottiliellä on jo pienestä lapsesta asti ollut tarve näyttää olevansa kaikessa yhtä hyvä tai parempi kuin veljensä, mikä ei ole laimentunut yhtään tytön vanhetessa. Ottilie ei ole koskaan suostunut jäämään Oliverin varjoon vain siksi, että sattui syntymään tytöksi. Tämä sisarusten välinen kilpailu on saanut Ottilien aina yrittämään parhaansa ja tehnyt hänestä periksiantamattoman, mutta myös varsin jääräpäisen. Tämä yhdistelmä menee joskus hieman yli ja veli onkin saanut kiskoa siskonsa pois muutamasta tilanteesta, jossa naisen itsepäisyys olisi saattanut tämän hengenvaaraan.

Sisimmiltään herkkä ja hyvin empaattinen nainen on ystävänä lojaali ja uskollinen. Hän alkaa hitaasti täysin luottamaan ihmisiin, mikä on jotain, mitä hänen isänsä on lapsilleen opettanut. Maailmassa, jossa kuka tahansa voi olla yliluonnollinen olento ei saa koskaan täysin luottaa kehenkään ja aina on hyvä olla hieman varpaillaan. Naisen luottamuksen saadakseen pitää tehdä töitä, mutta sen kyllä saa jos sen on ansaitakseen. Ottilie huolehtii itselleen rakkaista ihmisistä ja on valmis laittamaan omat tarpeensa sivuun toisen puolesta. Kummankin sisaruksensa puolesta hän on valmis tekemään mitä tahansa.


Helmikuussa 26. päivä maailmaan syntyi kaksoset Oliver ja Ottilie. 9 minuuttia veljeään nuorempi tyttö osoitti jo pienenä olevansa veljensä veroinen, mitä tuli kiinnostukseen yliluonnollisten jahtaamisessa ja metsästystaidoissa. Lapset kasvatettiin kuten aikaisemmatkin sukupolvet Lovelacien suvussa: jahtaamaan vampyyreja ja ihmissusia ja olemaan noille armoton. Kaksoset olivat hyvänä motivaationa toisilleen heidän halutessa olla aina parempi kuin toinen.

Perhettä kohtasi suuri suru Ottilien ollessa 16-vuotias. Isä Cassius oli veljiensä kanssa jahtaamassa isoa vampyyriyhdyskuntaa, joka aiheutti ongelmia Utahissa. Vampyyreja olikin olettua enemmän ja vaikka miehiä oli kolme, eivät he mahtaneet ylivoimalle mitään. Kaksi veljeksistä selvisi vampyyrien pesästä juuri ja juuri hengissä, mutta Cassius menetti henkensä. Veljien onnistui tuoda pikkuveljensä ruumis kotiin tuon perheelle haudattavaksi. Isän menetys vaikutti voimakkaasti Ottiliehen, joka oli aina ollut isän tyttö ja Cassiuksen silmäterä. Tyttö esitti kuitenkin vahvaa pikkusiskonsa vuoksi ja suri menetystä omissa oloissaan.

Isä oli toiminut lastensa mentorina, mutta tuon kuoltua vanhin veljeksistä, Creed, otti Oliverin ja Ottilien koulutuksen harteilleen, jotta kaksosten metsästäjäkoulutus saataisiin päätökseen. Augmentaatioon Ottilie osallistui vasta 19-vuotiaana, vuotta myöhemmin kuin se tavallisesti tehtiin. Isän kuolema oli ollut sen verran raskas, ettei nuori nainen kokenut olleensa 18-vuotiaana vielä valmis käymään koetta läpi. Hänen kokeensa oli mennä mönkään, sillä häntä vastaan heitettiin vampyyri. Vampyyri sai jätettyä merkkinsä naisen kasvoihin, mutta tuosta sisuuntuneena ja halutessaan jollain tavalla kostaa isänsä kuoleman, selvitti Ottilie augmentaation jättäen jälkeensä vain kasan tuhkaa ja jäänteitä.



Erityisen lämpimästi ei ajatteli ihmissusista, demoneista ja vampyyreista, jälkimmäisten ollessa naisen inhokkilistalla ehdottomana ykkösenä isän kuoleman vuoksi. Maageihin on hyvä pitää hyvät välit, noiden ollessa metsästäjille hyödyllisiä. Lumoajat ovat kiehtovia tapauksia, eikä Ottilie pidä noita erityisen vaarallisina, vaikka tietää heidän pystyvän tappamaan ihmisiä.

Nippelitietoa
> Sisko Olivia käyttää Ottiliesta lempinimeä Tillie. Nainen ei pidä siitä, että joku muu kutsuu häntä samalla lempinimellä
> Rakastaa kissoja ja omistaakin kaksi mustaa maatiaispoikaa Tommyn ja Freddien
> Perso kaikelle makealle. Ottilie voisi elää pelkällä täytekakulla ja leivoksilla, mutta hän tietää ettei se ole pitemmän päälle terveellistä