Hahmon käyttö: Vain Ilyunin käytössä
Nimi Hwang Eun-joo
Laji vampyyri
Ikä yli 1600-vuotias
Hwang-klaanin nuorempi prinssi
FC: Hwang Hyunjin
Kyvyt Vain ihmisverta nauttineena vampyyrina hyvin voimakas mitä tulee vampyyrien peruskykyihin. Eun-joo on nopea ja fyysisesti voimakas, mihin tuo oman lisänsä miehen luontainen notkeus. Erikoiskykynä tulen luominen ja telekineesi. Palavien esineiden nakkelu ajatuksen voimalla on yllättävänkin hyödyllinen taito ollut taistelukentillä.
Maine Amerikassa ei ole kerryttänyt itselleen vielä mainetta, mutta voidaan nimensä puolesta liittää sukuunsa sekä isäänsä ja veljeensä. Aasiassa Hwangit ovat hyvin tunnettuja yliluonnollisten keskuudessa heidän pitäessä tuota aluetta rautaisessa otteessaan ja käydessä jatkuvia kiistoja varsinkin maagien kanssa. Kotimantereella nuorempaa prinssiä pidetäänkin usein vaarallisempana Hwangin veljeksistä tuon luonteen vuoksi.
Ulkonäkö
Harmaasilmäinen komistus, jossa on samanlaista kiehtovaa vaaran ja kylmyyden tunnetta kuin isoveljessäkin. Hoikka ja pitkäraajainen, pituus 184 cm. Eun-joon olemus on aina rento ja hänen liikkumisessaan on joustavuutta sekä pehmeyttä, mutta samaan aikaan myös hallittua terävyyttä.
Iholtaan hyvin vaalea, hiusten ja kulmien ollessa tummanruskeat. Hiukset pidetään pitkähköinä ja niiden väri luonnollisen tummanruskeana. Välillä hiusten annetaan kasvaa reilusti pituutta, jolloin ne alkavat hieman kihartumaan latvoista. Eun-joo pukeutuu yleensä aina mustaan tai tummasävyisiin vaatteisiin. Pukeutumistyyli on hyvin rock-henkinen.
Vasemmalla puolella kaulassa tatuointi, joka jatkuu hieman hartialle. Tatuoinnissa on ruusuja sekä vampyyrin puremajäljet. Toinen tatuointi löytyy oikeasta kämmenestä. Pikkurillin alapuolelta lähtee myös ruusuista koostuva tatuointi, joka kulkee kämmenen sivua ranteelle.
Persoona
Eun-joo osaa käyttäytyä kuin mikäkin prinssin malliesimerkki, mutta hänessä on myös hyvin arvaamaton puoli. Miehen seuraavia liikkeitä on miltei mahdotonta arvata hänen hallitessa kasvojensa ilmeet ja kehonsa liikkeet täydellisesti. Eun-joo pystyy tekemään asioita ilmeenkään värähtämättä, joten joskus on vaikea uskoa prinssin juuri iskeneen veitsen rintaan aivan yllättäen, kun Eun-joon kasvoilla ei näy minkäänlaista ilmeen muutosta eikä tällaisesta tullut minkäänlaista ennakkovaroitusta. Hän ei ole yhtään äkkipikainen tai impulsiivinen luonne, joten kaikki mitä hän tekee on tehty täysin harkiten. Ennakoimattomuus saattaa kuitenkin antaa prinssistä kuvan yllättäen tunteiden vallassa toimivasta henkilöstä.
Eun-joon on hyvin hidas lämpenemään kenelläkään klaanin ulkopuoliselle eikä pahemmin peittele, jos ei jostain ihmisestä pidä syystä tai toisesta. Toisinaan tässä lämpenemisessä saattaa mennä vuosia ja joskus lämpenemistä ei tapahdu lainkaan. Hyvin pitkävihainen henkilö. Mutta jos sattuu olemaan Eun-joon mieleen, hänestä saa hyvän ja luotettavan ystävän tai liikekumppanin. Tällaisen luottamuksen rikkominen taas voi olla hyvin kohtalokasta ja sitä ei voi korjata.
Mies ei ole mielellään päättävässä asemassa ja siksi onkin antanut isänsä paikan Maskeradissa veljelleen. Hän ei pelkää vastuuta, mutta antaa mieluummin muiden kantaa suuremman vastuun isojen joukkojen tekemisistä. Jokaisesta teostaan Eun-joo ottaa vastuun eikä yritä selättää syitä muiden niskoille. Kyllä hän tietää mitä on tehnyt ja milloin.
Menneisyys
Kuten vanhempi veljensä Ji-hoon, on Eun-jookin kasvanut klaanin verisen valtaan nousun parissa monta vuosisataa sitten. Eun-joo on perheensä toiseksi vanhin kolmesta pojasta ja yhdestä tyttärestä. Isän muuttuminen vampyyriksi avasi klaanille aivan uuden maailman, josta nuo eivät olleet olleet aikaisemmin tietoisia. Isän vampirismia yritettiin parantaa, mutta koska se ei onnistunut, veljekset tekivät keskenään sopimuksen: jos isästä tulisi klaanille uhka, tappaisivat he tuon. Päätös ei ollut mikään helppo, mutta oli ajateltava koko klaanin turvallisuutta.
Veljesten sopimusta ei tarvinnut koskaan panna täytäntöön, vaan vampyyriksi muuttumisesta alkoi olla enemmän hyötyä. Kuolemattomuus oli suuri etu ihmisvastustajiin nähden. Herättihän se myös kauhua, kun huhut kuolemattomasta klaanipäälliköstä lähtivät leviämään. Kaikki tämä ajoi lopulta siihen, että Ji-hoon sai puhuttua Eun-joon ympäri ja veljekset etsivät käsiinsä vampyyrit pakottaen nuo muuttamaan itsensä. Nuorin veljeksistä Hyuk ja sisko Ji-eun jatkaisivat Hwangien ihmissukulinjaa, sillä koko perhettä ei haluttu yliluonnollisten maailmaan siirtää. Eivätkä nuoremmat sisaruksista sitä halunneetkaan.
Vampyyreiksi muuttuneet klaanin päällikkö ja prinssit alkoivat kerätä mainetta ja valtaa myös yliluonnollisten maailmassa. Klaaniin liittyi muitakin vampyyreita ja prinssit itsekin ovat pari alamaista muuttaneet. He ovat ottaneet yhteen ihmissusien kanssa, käyneet taisteluita maagien ja demonien kanssa ja osallistuneet ihmisten sotiin ihan vain sotimisen ilosta. Ja onhan siinä helposti saanut nautittua ihmisverta.
Maailman muuttuessa modernimpaan suuntaan, on Hwangienkin toimet muuttuneet. Enää ei käydä sotia miekoin ja keihäin, vaan enemmänkin keskustelulla. Väkivalta ei kuitenkaan mihinkään hävinnyt klaanin veristä. He ovat saavuttaneet hyvän aseman yliluonnollisten maailmassa Korean niemimaalla ja muualla Aasiassa. Jeongin on ollut useamman vuosikymmenen osa Maskeradia hänen poikiensa seuratessa isänsä toimia varjoista. Kaksi vuotta sitten Jeongin päätyi ikävää riitaan maagin kanssa, mikä päätyi vampyyripäällikön kohtaloksi. Isän paikka Maskeradissa siirtyi Ji-hoonille Eun-joon ollessa haluton ottamaan tätä paikkaa vastaan. Nuorempi prinssi jäikin pitämään vallankahvasta kiinni kotimaassa isoveljen matkustaessa Amerikkaan ottamaan paikkansa Maskeradissa. Toisinaan Eun-jookin reissaa meren yli toiselle mantereelle.
Suhtautuminen muihin lajeihin
Maageista ja demoneista ei pidä yhtään (poikkeuksena klaanin omat maagit). Metsästäjiä pitää jotenkin huvittavina noiden yrittäessä pitää yliluonnollisia kurissa. Muihin lajeihin suhtautuu varsin neutraalisti.
Nippelitietoa> puhuu äidinkielenään koreaa. Muu kielitaito englanti, useat Aasian alueen kielet vaihtelevalla taitotasolla
> rakastaa hedelmiä ja syökin niitä varsin paljon. Muuta ihmisruokaa ei niinkään