Katya Kovaleva

Katya Kovaleva

"Katya"
Juliya Jekaterina Kovaleva
Syntynyt 12.3. // 1200-Lopulla
Ulkoisesti n. 20-vuotias
Vampyyri

CF: Dove Cameron

---

Maine ja Voimat
Mielisairaalassa olonsa tähden nainen ei omaa oikeastaan mainetta enään tänä päivänä. Kauan eläneet voivat kuitenkin yhdistää nimen vuosisatoja sitten kauhua herättäneeseen ja sarjamurhaajanakin pidettyyn naiseen, jolle kaikki olivat vapaata riistaa, mutta joka katosi yhtäkkiä kartalta.

Nainen ei ole telkien takana juuri saanut harjoittaa kykyjään tai voimiaan, sillä tarkan valvonnan alla potilaat kyettiin pitämään aisoissa magian, “hoitojen” ja viimeisinä vuosina myös lääkkeiden avulla. Tästä syystä ei ole löytänyt vielä erityiskykyään (telekinesia). Muut vampyyrin voimat pohjautuvat voimaa enemmän nopeuteen, ketteryyteen ja äärimmäisen hyvään tasapainoon ja tarkkuuteen.



Ulkonäkö
Suloisuudella tuskin tuntuu olevan rajaa, ainakaan kun Katyasta puhutaan. Jo pienestä asti on neito onnistunut kääntämään katseita ulkomuotonsa ansiosta, joka kietoo herkästi pauloihinsa kenet vain. Kuin kedon kaunein kukkanen, mutta valitettavasti myrkyllinen sellainen. Iloinen ja aurinkoinen hymy tuntuu koristavan kasvoja aina, ja Katya tuntuu tuovan olemuksellaan ja hymyllään auringon mukanaan tilaan kuin tilaan.
Ihonsa on pehmeä ja vaalea, kovin silkkinen ja koskematon. Virheetön suorastaan, sillä kehoa ei korista yksikään tatuointi tai arpi, ainoat lävistykset jotka nainen on ottanut, ovat nekin korvakoruja varten, ja nuokin ajan saatossa varmasti jo parantuneet ja umpeutuneet.

Suloisia ja symmetrisiä kasvoja koristavat tumman meren siniset silmät ja tuuheat tummat ripset. Ja nuo tummat silmät avaavat hyvin nopeasti tiensä naisen sielun, tai kenties sieluttomuuden maailmaan, paljastaen nopeasti naisen jokaisen tunnetilan. Vain sekunneissa voivat lämmin ja elämäniloinen katse muuttua vaaralliseksi, kylmäksi ja psykoottiseksi, tai lasittua täysin kuin muuta maailmaa ei olisi edes olemassa.
Pitkät lievästi laineilevat hiukset ovat alkujaan kauniin vaaleat, mutta “vapauduttuaan” on Katya päässyt vihdoin toteuttamaan itseään ja tänä päivänä hiukset hehkuvat kirkkaina ja vaaleanpunaisina, luoden suloisuuden ja jopa viattomuuden pelottavan valheellisen verkon.
Pituutta ei ole nuorelle naiselle siunaantunut juurikaan, ja neito on jäänyt vain 157cm mittaan. Keho on hoikka eikä ylimääräistä tunnu olevan juuri missään, pitäen kuitenkin mukanaan vahvasti naisellisia piirteitä.

  

Luonne
Vuosisatoja kestänyt ja aina vain pahentunut sairaus on varmasti muokannut naista hyvin erilaiseksi ihmiseksi siitä mitä tuo joskus oli, mutta pieniä rippeitä saattaa siellä täällä vielä olla, hyvin piiloutuneena hulluuden alle. Katya vaikuttaa iloiselta, jopa lempeältä ja suloiselta neidolta joka ei tahtoisi pahaa kenellekään, mutta loppujen lopuksi kaikki se on vain ulkokuoren luomaa harhaa. Nainen välittää vain hyvin harvasta asiasta maailmassa syvemmällä tasolla, eikä osaa sitoutua asioihin vahvasti. Elämä on tehty elettäväksi, ja Katya elää sen täysillä vähät välittämättä siitä mitä muille tapahtuu tai satuttaako itsensä siinä samalla. Joskus, kun rikkinäinen mieli on edes hetken toimintakunnossa, osaa nainen kuitenkin olla muita kohtaan mitä miellyttävin ja suloisin henkilö, joku jonka seuraan kaikki haluavat ja jota ei voi pelätä. Tämä kuitenkin on verrattavissa enemmän uhrin houkutteluun lähemmäs tai muiden manipulointi yrityksiin. Vaikka, jossain syvällä varmasti on vielä hyvyyttä ja oikeaa lempeyttä ja rakkautta, jos uskaltaa etsiä tarpeeksi syvältä.
Suurin osa kanssaeläjistä on verrattavissa tavaraan, halpoihin leluihin jotka voi rikkoa ja heittää nurkkaan kun lelu on mennyt rikki tai kun neito on saanut kaiken haluamansa.
Impulssit ajavat naista vahvasti eteenpäin, eikä mitään mietitä turhan pitkään. Katya on kuriton ja kontrolloimaton, jopa itsetuhoisen vaaran hakuinen jolla ei tunnu olevana pelkoa todellista maailmaa kohtaan tai muita ihmisiä kohtaan. Miksi sellaista pitäisi pelätä, kuin todelliset vaarat ja painajaiset ovat naisen pään sisällä olleet jo vuosisatoja?

Jos jollain sanalla pystyy kuvaamaan naisen olemusta ja ulosantia, se sana on ehdottomasti maaninen. Rauhoittuminen ja paikallaan pysyminen on hyvin vaikeaa, kuten myös keskittyminen. Mitään ei tunnuta ottavan vakavasti. Se pahaenteinen, maaninen nauru kaikuukin usein suloisilta huulilta.
Väkivaltaan ei ole naiselle ongelma, vaan pikemminkin ratkaisu. Ratkaisu josta se nauttii suuresti. Kivun ja tuskan aiheuttaminen ovat naiselle jopa liian houkuttelevia, tuskan huutojen ja kyynelten ollessa verrattavissa vahvoihin huumeisiin ja riippuvuuten jonka huipennus on toisen kuolema.

Harhat, psykoosit ovat kuitenkin eniten mieleen ja luonteeseen vaikuttava tekijä, se pieni piru joka on vallannut Katyan mielen ja saa naisen menettämään itsehillintänsä, valitsemaan uhrinsa tai vaipumaan jopa paniikin ja hulluuden sekaiseen pelkotilaan josta ei osaa päästää irti. Äänet päässä ovat melkein lakkaamattomia, eikä nainen ymmärrä niiden olevan vain sitä, harhaa joka ei ole olemassa.



Historia
Katya syntyi perheensä nuorimmaiseksi lapseksi 1200-luvun loppupuolen Venäjällä, aivan tavalliseen perheeseen. Nuo ajat ovat pyyhkiytyneet jo melkein kokonaan mielestä, ja neito ei ole edes varma onko koskaan ollut mitään muuta kuin yön lapsi. Joitain pieniä muistokuvia kuitenkin omataan isoveljestä Ivanista, jota pieni Katya oli koko lapsuutensa suorastaan jumaloinut.
Teini vuosinaan neito tuntui jäävän totaalisesti yksin, isoveljensä lähtiessä muiden sopivan ikäisten miesten tavoin sotaan ja Katya tuntui jäävän täysin yksin. Yksinäisyyttäkin suurempi järkytys oli, kun veljensä muuttui vampyyriksi.
Katya ei kestänyt ajatusta että joutuisi luopumaan veljestään, joka ei voinut enään palata kotiin. Ahdistuksen ja epätoivon vallassa nuori, aikuisuuden juuri saavuttanut nainen etsi pyrki löytämään käsiinsä jonkun joka voisi muuttaa naisen veljensä kaltaiseksi.

Lopulta nainen löysikin miehen joka oli veljensä kaltainen, jolla oli voima myös tehdä naisesta kaltaisensa. Hwangin klaanin nuorempi prinssi Eun- joo. Miehen lähelle pääseminen ei ollut niin helppoa kuin nainen oli ajatellut, mutta lopulta nainen sai kun saikin komean yönlapsen muutamaan itsensä kaltaisekseen. Toive toteutui, mutta sen maksu oli kohtalokas. Merkit eivät kuitenkaan näkyneet heti. Hetken ajan nainen vietti luojansa kanssa, opetteli elämään voimiensa kanssa, samalla jopa ihastuen luojaansa. Merkit aivoissa piilevästä sairaudesta eivät kuitenkaan näkyneet heti, osaksi vaaleaverinen jopa piilotteli niitä vaikka olikin selvää ettei sitä ollut helppo hallita. Lopulta kuitenkin naisen uskottiin pärjäävän niin, että se saattoi hakeutua veljensä luokse, jättäen luojansa taakseen.

Vuosisatojen aikana nainen pysyi veljensä lähellä, mutta harhoissaan oli kontrolloimaton ja vaarallinen, kylväen kauhua ja pelkoa ympärilleen, jättäen jälkeensä vain ruumisvanoja, myös muistot menneestä elämästä, niin ihmiselämästä kuin luojastaan katosivat naisen mielestä. Ainoa mikä oli ja pysyi lähellä ja ajatuksissa, oli Ivan. Veli joka on yksi harvoista, joita kohtaan nainen tuntee vielä tänäkin päivänä vahvaa kiintymystä ja jopa rakkautta.
Lopulta kuitenkin Katya saatiin kiinni, jolloin naisen suurin henkinen ja fyysinen kärsimys tuntui saavan yliotteen. Yhteiskunnalle, niin ihmisille kuin yliluonnollisille vaarallinen mutta mieleltään sairas nainen erotettiin veljestään väkisin ja suljettiin yliluonnollisille tarkoitettuun mielisairaalaan, tuomio elinikäisestä pakkohoidosta oli ehdoton, sillä mikään hoito ei tuntunut auttavan naista tarpeeksi rikkinäisen ja sairaan mielensä kanssa, ymmärtämään että harhat eivät olleet todellisuutta.
Eivätkä mielisairaalat olleet aikanaan niitä lempeimpiä paikkoja joissa pyrittiin hoitamaan sairaudet, ne olivat vain paikkoja joihin mieleltään seonneet yksilöt vangittiin loppuiäkseen, joutuen kokemaan toinen toistaan pahempia “hoitomuotoja”, suoraan sanottuna kidutusta. Nuo vuodet tekivät naisesta vain entistä arvaamattomaan, villimmän ja murhanhimoisemman, harhoihinsa niin uskovan ettei varmaan mikään enään pystyisi naista auttamaan. Mitä voikaan syntyä jos sairas mieli kokee vuosisatoja kauheuksia jotka tuhoavat sen viimeisenkin mielen rippeen. Vuosien kidutus, niin sanotut "hoidot" saivat naisen kenties jopa sekoamaan aina vain entisestään, muuttumaan aina vain vaarallisemmaksi syvällä sisällään.

Viha naisen sisällä kasvoi ja kaipuu veljestään muuttui sietämättömäksi, monia kertoja Katya yritti paeta tuosta maanpäällisestä helvetistä, viimein siinä onnistuinkin vuonna 2026, ottaen suunnakseen ensimmäisenä löytää veljensä.

---

Mielipiteet
Katyalle on ihan sama mitä lajia muut ovat, se ei pelkää tai kunnioita ketään tai mitään lajia erityisesti. Muut ovat vain mitättömiä käyttötavaroita jotka eivät ole mitään sen ja veljensä rinnalla.

Extraa
- Diagnooseina löytyy ainakin ASPD ja Skitsofrenia
- Uskoo vahvasti psykooseihinsa jotka tekevät naisesta väkivaltaisen ja vaarallisen. Ei usko olevansa hullu.
- Elänyt viimeiset vuosisadat pakkohoidossa, yliluonnollisille tarkoitetussa mielisairaalassa.
- Saa usein muistikatkoja asioista, eikä muista tekemisiään tai tapahtumia, vaikka niistä voisi olla vain 5 minuuttia. Muistojen tilalla on vain tyhjä aukko.
- Ei syö ihmisruokaa, mutta rakastaa makeisia. Etenkin karkkeja.
- Aistiärsykkeet ja päihteet pahentavat harhoja, vaikka nainen hakeutuu niihin silti.
- Menettänyt kauan sitten kyvyn tuntea pelkoa todellisia vaarallisia asioita kohtaa, peläten nykyään vain niitä asioita jotka mielensä on luonut.
- Rakastaa kiipeillä, roikkua ja hyppiä korkeilla paikoissa, ja viettää siellä muutoinkin aikaa. Hyvä tasapaino, notkea ja nopea.
- Taitava teräaseiden käyttäjä, vaikka taidot ovatkin ruostuneet. 
- Joskus silmä nykii ja saattaa vuotaa verta aivan liian useiden lobotomia-leikkausten takia.