Quincy Durand

Quincy Durand

683 vuotias, fyysisesti noin 20
Synt. 5.8.1343, Ranska
Syntyperäinen metsästäjä
Balettitanssija

FC: Toby Regbo

Maine- & Kyvyt
Quincy ei ole metsästäjä pitänyt itsestään meteliä, eikä kuulu Kresnikin instituutioon. Nimensä ei viittaa mihinkään sukuun ja suurimalle osalle metsästäjistä mies on täysin tuntematon.
Ranskan sisällä kuitenkin joku saattaa tunnistaa hovissa viihtyneeksi ja naisten miehenä tunnetun metsästäjän.
Kerryttänyt viime vuosina mainetta Baletin saralla, ja kulttuurista ja taiteesta kiinnostuneet saattavat tietää nuoren miehen taitavana balettitanssijana.

Metsästäjänä, kauan eläneenä sellaisena on miehen refleksit ja aistit paremmat kuin normaaleilla kuolevaisilla, itseasiassa ensiluokkaiset. Vaikka mies ei ole kerännyt juurikaan massaa voimaa löytyy paljon enemmän kuin uskoisi.
Reaktioaika ja ketteryys on hiottu huippuun jopa metsästäjien mittapuulla.
Metsästäjien tavoin Quincy on immuuni vampyyrien mielenhallinnalle ja lumoajien lumovoimalle.

---

Ulkonäkö
Quincy ei ole niin voimakasrakenteinen ja vantera kuin muut metsästäjät, vaikka lihasmassaa onkin kertynyt voiman kanssa. Mies on kuitenkin pitänyt virtaviivaisuutta ja ketteryyttä suuremmassa arvossa kuin fyysistä kokoa helpomman ja nopeamman liikkumisen kannalta. Suureen mieheen on helpompi osua, joten ruumiinrakenne vaikka atleettinen ja vahva onkin, on ollut tietoinen valinta. Pituutensa suhteen onkin ollut aivan toinen suunta, sillä Quincy on yltänyt kiitettävään 193cm pituuteen,
Kasvot ovat hieman kulmikkaat ja virtaviivaiset, enemmän kuitenkin nuorekkaan suloiset kuin maskuliiniset ja miehekkäät.. Kirkkaan siniset silmät vangitsevat helposti katseita.
Quincyn hiukset ovat vaaleat ja laineilevat, ja niiden on annettu kasvaa pituutta jonkin verran. Kasvoja koristaa myös yleensä vaalea sänki jolla nuorena ikääntymisen lopettanut mies yrittää näyttää hieman maskuliinisemmalta ja miehekkäältä.

Quincyn olemus ei yleensä ole uhkaava tai pelkoa herättävä, vaan lempeä ja miehen inhoamien sanojen varjolla jopa “suloinen”. Katseensa on lämmin ja välittävä ja hymy yleensä loistaa kasvoilla, vaikka kyllä myös vakavampikin puoli tulee toisinaan näkyviin.

Luonne
Metsästäjää ja on nimensä mukaisesti itseppäinen ja ehkä jopa toisinaan kuriton. Hilpeys tuntuu kuuluvan yleiseen olemukseen, vaikka sen saakin käännettyä pois.
Ranskan hovissa mies oppi käyttäytymään tietyllä tavalla ja nämä tavat ovat varmasti vielä tänäkin päivänä käytössä. Elihän Quincy vuosisatoja siellä missä poliittinen valtapeli oli arkipäivää ja jossa jokainen sana tai teko piti olla tarkkaan harkittu niin hyvässä kuin pahassa. Harkitseva ja kohtelias olemus on enemmän sitä mitä mies antaa ilospäin, vaikka vaikuttaakin aika iloiselta ja menevältä tapaukselta. Suututtaminen ei kuitenkaan ole suositeltavaa, vaikka Quinsy vaikuttaa rauhalliselta ja lempeältä jota yleensä onkin, ei metsästäjän suututtaminen ole mahdotonta saatika turvallista.
Politiikka on opettanut miehen omalla tavallaan ovelaksi, ja harva tietää mitä nuorekkaan metsästäjän pään sisällä todella tapahtuu tai mitä tuo ajattelee.

Flirttailu kuuluu miehen olemukseen vahvasti, ja mainetta on vuosisatojen aikana ollut hovissa ja aateliston sisällä kunnon naistenmiehenä. Quinsy ei kuitenkaan habituksestaan huolimatta ole jokaista naista iskemässä, ei ainakaan tositarkoituksella vaan on hyvin parisuhteissa hyvin uskollinen.
Uskollisuus ei ole kuitenkaan vain parisuhteeseen rajoittuvaa, vaan Quincyn luonteeseen kuuluu täysi uskollisuus asioihin joihin uskoo vahvasti. Kyse ei välttämättä ole oikeudenmukaisuudesta, vaikka sellainen katsotaan aina eduksi.



Historia
Quincy syntyi yhden huumasta äpäräksi äidilleen pieneen ranskalais kylään 5.8.1343, saaden nimensä tuon kyseisen päivän mukaan. Nimi joka tarkoittaa viidettä. Sukunimeä pieni vaaleahiuksinen poika ei koskaan saanut. Pienen pojan ja kunniansa menettäneen äidin elämä ei ollut helppoa, vaan kaksikko eli köyhyydessä ja kurjuudessa. Rakkauttakaan ei juuri löytynyt pojalle joka näytti aivan isältään. Kunnian ja elämän menettänyt nainen jaksoi muistuttaa Quincyä siitä mitän pieni poika ja tuon jossain muualla maailmalla juokseva isä olivat pilanneet naisen elämän.
Fyysinen kuritus ja henkinen pahoinpitely oli arkipäivää perheessä jossa lopulta äiti päätyi myymään itseään ja pakotti pojan auttamaan elannon saannissa näpistyksin ja varkauksin. Kiinnijäämisestä oli tiedossa vain ankarampi rangaistus joka opetti pojan olemaan vain entistä tarkempi ja huomaamattomampi.
Kotikyläkään ei suhtautunut poikaan mitenkään lempeästi, vaan Quinsy sai helposti selkäänsä myös muilta lapsilta jotka olivat ottaneet isättömän äpärän silmätikukseen. Nuo vuodet ja hetket kuitenkin opettivat ja muovasivat pojasta jotain mikä ei yhdistynyt muihin metsästäjiin. Vaaleatukkainen oppi jo pienenä todellisen tappelun säännöt, kehittäen omia taitojaan paremmiksi, tarkemmiksi ja jopa halpamaisemmiksi. Siinä missä muut saattoivat taistella herrasmiehen elkein, oli Quinsyn pakko taistella eri säännöillä, otettava se mitä halusi, tehtävä omasta elämästään sellaista kuin halusi.

Lopulta nuorukainen sai myös äidistään tarpeeksi. Henkinen ja fyysinen väkivalta sai nuoren pojan hylkäämään kotikylänsä ja äitinsä, ja maailma veti poikaa mukanaan. Päämäärätön reilu kymmenkesäinen poika ei kuitenkaan ollut. Se halusi löytää isänsä, jos he kerran olivat niin samanlaisia ehkä tuo rakastaisi poikaa tavalla jolla äiti ei ollut kyennyt. Valitettavasti tuo mies vain saattoi olla missä vain, ja lopulta tuittupäinen poika luopui toivosta ja jopa katkeroitui isäänsä kohtaan yhtä paljon kuin äitiään. Rikokset, jengit ja väkivalta veti kaaosta kaipaavaa metsästäjää puoleensa, se veri joka hänen veressään virtasi janosi sitä, vaikkei Quinsy tällaista vielä tiennytkään.
Nuoren, vasta aikuistumassa olevan teinin suunta luisui alemmas ja alemmas. Aina siihen asti kunnes nuorukainen kohtasi toisen metsästäjän, miehen joka otti nuoren vaaleatukkaisen siipiensä suojiin, rakasti ja välitti, mutta ohjasi myös lujalla otteella perheetöntä poikaa oikeaan suuntaan. Näin nuorukainen sai tietää myös verensä salat, alkaen metsästämään oppi-isänsä ohjauksessa.
Aikuistutaan Quinsy päätti keskeyttää myös ikääntymisen, vaikkei ollut vielä perustanutkaan perhettä tai hankkinut lapsia, ja varmasti osittain myös siitä syystä.

Elämä vei lopulta metsästäjän Ranskan armeijan palvelukseen, ja sotatanner kutsui nuorta ja innokasta metsästäjää joka taisteli kunnialla jokaisessa sodassa mihin saattoi vain maansa palveluksessa päästä. Elämällä oli suunta, pohja, jotain mistä pitää kiinni.
Armeijan palveluksessa jääräpäinen metsästäjä sai myös lempinimen, “Durand”, itsepäinen mies. Tuon nimen Quinsy otti lopulta sukunimekseen.
Vuosien kuluessa Metsästäjä kohtasi myös itse Ranskan kuninkaan Kaarle V Viisaan , ei kuitenkaan kuten olettaa saattoi luulla. Quinsy pelasti kuninkaan ja tuon seurueen hengen ihmissusi lamalta. Tuo pieni hyvä teko avasi ovet johonkin suurempaan, johonkin jota Quinsy ei ollut osannut odottaa.
Kaarle pyysi metsästäjää Ranskan hovin alaisuuteen taitoineen ja tietoineen, jolloin Quinsystä tuli Ranskan hovin virallinen mutta hyvin salainen metsästäjä, jonka oppien avulla käännettiin myös satavuotisen sodan kulku.
Tekonsa ja uskollisuutensa palkitsivat metsästäjää, ja Quinsy löysi itsensä pian pysyvänä osana Ranskan hovia. Vuosikausia, sukupolvesta toiseen mies palveli uskollisesti kruunua, oppien samalla uusia kieliä, kulttuuria ja politiikkaa, samalla rakastuen myös balettiin koko ruumiin ja sielunsa voimista. Myös maailmaa tuli nähtyä, vaikka koti oli aina kuninkaan hovissa. Hallitsijat vaihtuivat, mutta uskollinen metsästäjä oli se joka pysyi.

Kaikki kuitenkin muuttui Ranskan Vallankumouksessa, Quinsyn menettäessä kotinsa, rakastamansa kuninkaan ja sen mille oli vannonut uskollisuuden valan ja jota oli palvellut vuosisatoja. Matto oli vedetty jalkojen alta, eikä sitä oltu tehty hellästi. Quincy katosi kartalta, vetäytyi maan alle sulattelemaan tapahtumia ja keräämään itseään ja elämäänsä uudelleen kasaan, joutuen myös turvautumaan kasvattajaansa ja oppi-isäänsä uudestaan.
Lopulta Quinsy alkoi palata ennalleen, päätyen myös tekemään itselleen uran rakastamastaan Baletista. Metsästäjä alkoi harjoitella enemmän ja enemmän, hioen taitojaan ja mennen taiteen kehityksen mukana, jatkaen yhä metsästystä siinä ohella.

Lopulta elämä on tuonut metsästäjän New Yorkiin luomaan uraa myös tällä mantereella rakastamansa taiteen parissa, mutta myös lähenpänä niitä joita Quinsy pitää perheenään.

---

Suhtautuminen
Quinsy suhtautuu jokaiseen lajiin yksilönä eikä tee johtopäätöksiä tai suhtaudu kehenkään ennakkoluuloisesti noiden lajin tähden. Mies metsästää koska nauttii siitä ja se on tie jolle oppi-isänsä hänet kasvatti, mutta ei noudata minkään instituution sääntöjä vaan hoitaa työnsä omantunnon ja arviointinsa mukaan, tai jossain tapauksessa maksusta.

Extra:
- Ranska, Italia ja Englanti ovat vahvimmat kielet. Puhuu jokaista kieltä ranskan hovin korostuksella. 
- Pitää lapsista, mutta ei halua omia. Pelkää toistavansa oman isänsä askeleet ja pilaavansa viattoman lapsen ja naisen elämän.
-Vaikka ei työskentele Instituution alaisuudessa, on työskennellyt noiden kanssa yhteistyössä monesti ja tarjoaa apuaan jos sitä tarvitaan. (Mm. Operaatioihin osallistumista)
- Amadeus Morgenthalin äpärä.
- Rocco La Morte on Quinsylle kuin oikea isä.
- Lemmikki pesukarhuja kaksi, Pippin ja Pebbles
- Syntynyt sukunimettömänä. Sai Armeijassa lempinimen Durand jonka otti omatoimisesti sukunimekseen.
-Äpäränä otti myös muinoin leijonan symbolikseen.
- Suhtautuu intohimolla ja rakkaudella Balettiin, ja loukkaantuu hyvin paljon jos joku haukkuisi tai väheksyisi ammattiaan.
- Pankkitili huutaa useammin tyhjyyttään, blondin eläessä usein yli varojensa.