Caitlín O'Shea

Caitlín O'Shea
"Lile"

Caitlín Lile O'Shea
270-vuotias, Synt. 2.3.1756
Irlanti, Dublin
Kuuluisa taidemaalari
Noita

FC: Ruth Connell, Felecia Day (Nuorena)

---

Maine- & Voimat
O’Shean nimi tunnetaan hyvin noitapiireissä, ja pimeään magiaan erikoistunutta noitaa osataan kunnioittaa, ainakin euroopan puolella. Erityinen kiinnostuminen tuntuu kantautuvan kirouksiin sekä vanhoihin loitsuihin. Perheestään tai suvustaan kuitenkaan monilla ei ole tietoa, eikä nainen haluakaan kenenkään tietävän juuristaan tai perheestään.

Ikäänsä nähden hyvin voimakas noita ja paljon harjoitellut ja oppinut, mutta ei pidä itsestään numeroa. Ei kuitenkaan ole koskaan epäröinyt voimiensa käyttämistä.

---

Ulkonäkö
Caitlínin keho on siro ja hyvin säilynyt ja siitä nainen on suhteellisen pitkän elämänsä aikana pitänyt aina hyvää huolta. Terveellinen ruokavalio ja hyvä elämäntavat näkyvät kehosta selvästi eikä noita ole koskaan epäröinyt esitellä kaunista kehoaan. Pituutta naiselle on kertynyt vain 160cm, joka ei naista korkokenkiä rakastavaa naista kuitenkaan haittaa juuri lainkaan.
Kirkkaan punertavat hiukset saavat kenen tahansa pään kääntymään ja nainen kantaa itseään eleganttisesti ja arvokkaasti, huokuen omanlaistaan glamouria ja mystisyyttä minne tahansa meneekin.
Liekehtivät, enemmän punaiseen taittuvat hiukset koristavat symmetrisiä ja hiukan kulmikkaita kasvoja, ja joskus on vaikea kuvitella että noita on todellinen ollenkaan, enemmänkin kuin maalaus satukirjasta, muttei mikään prinsessa enään tänä päivänä.
Iho on pehmeä, vaalea ja jopa maitomaisen kalpea sekä virheetön.
Silmät ovat sinertävän vihreät, ja ripset tuuheat ja tummat. Magia muuttaa silmien väriä voimakkaaksi ja hohtavaksi violetiksi.
Arpia naiselle ei ole kertynyt elämänsä aikana, ei vaikka monet taijat on tehty myös omaa kehoa käyttäen ja loitsuja on “raapustettu” omaan kehoon, sillä jokaisen arpensa nainen on parantanut magiaa apunaan käyttäen.
Tatuointeja ei myöskään naiselta löydy, ainoaksi lävistykseksi jääden korvanreijät.

Pukeutumiseltaan Caitlín suosii eleganttia ja glamouria huokuvia, kalliita vaatteita eikä enään tänä päivänä suostuisi pukeutumaan mihinkään halpaan tai edes sen näköiseen. Korut ja korkokengät ovat suuressa kulutuksessa. Hiuksensa eivät luonnostaan ole kiharat, mutta nainen kihartaa punaisia hiuksiaan aktiivisesti.

Toisinaan noita nauttii itsensä nuorentamisesta jälleen parikymppiseksi. Iän tuoma kauneus, mystisyys ja jopa pieni pimeyden tunne katoaa ja vaihtuu jopa suloisiin kasvoihin joita koristaa kaunis ja leikkisän iloinen hymy, melkeinpä viattoman oloinen.
Kehonsa naisellisuus ei ole vielä puhjennut kukkaansa, ja noita jää hennoksi pieneksi ruusun nupuksi.

  

Luonne
Caitlín pitää yllä mystistä ja arvostusta herättävää vaikutelmaa, joka ei tunnu kauheasti muista välittävän millään lailla. Jopa kylmäksi ja tunteettomaksi ollaan saatettu noitaa kutsua. Punahiuksinen nainen tuntuu välittävän eniten omasta edustaan ja siitä että itsellään on hyvä olla, mutta loppujen lopuksi se on vain ulkokuorta, sillä voimakas noita ei halua kenenkään pääsevän liian lähelle, särkemään sydäntään tai hyväksikäyttämään itseään.
Hedonistinen elämäntyyli välittyy vahvasti naisen jokapäiväisessä elämässä, eikä ole mitenkään outoa että Caitlínia luullaan itsekeskeiseksi tai jopa narsistiseksi noidaksi.
Pohjimmiltaan nainen kuitenkin on hyvin välittävä ja ystävällinen, ollen melkein aina valmis auttamaan apua tarvitsevia jos suinkaan voi. Itseään nainen ei helposti vaaranna, mutta kykenee pyrkimään auttamaan apua tarvitsevia ilman oletusta vastapalveluksista.

Olemuksensa yleensä pitää rauhallisena, ja todellisen raivon näyttäminen ei tapahdu helposti. Vain naisen rakastamiin asioihin kajoaminen saattaa murtaa noidan itsehillinnän jolloin raivo on kirjaimellisesti irti.
Piilottelusta hyväsydämisyydestä huolimatta nainen ei kuitenkaan siedä mitä vain, vaan kantaa katkeruutta ja vihaa hyvin kauan sisällään, mitään ei unohdeta noin vain, ja asioita ei haudata tuosta noin vain. Vaikka vuosia saattaa vaikuttaa turvalliselta ja rauhalliselta, nainen voi hyvin hautaa sisällään kylmäveristä kostoa jonka saa luissaan ja ytimissään kokea. Perheensä suhteen tempperamentti saattaa tulla liekin tavoin näkyviin, ja vaikka nainen antaisi lopulta asian olla, muut kyllä kyykytetään ymmärtämään tilanteen vakavuus.

Mielipiteensä nainen sanoo suoraan, vaikka se voisi hetkellisesti toista satuttaakkin. Vulgaariseksi puheiltaan on kuitenkaan turha lähteä. Rehellinen ja suora mielipide ei tarkoita että toisen kimppuun pitäisi käydä verbaalisesti. Arvokkuus pidetään vahvasti yllä jokaisessa keskustelussa, vaikka pientä vitsiäkin saatettaisiin heittää. Suorapuheisuus muilta on myös asia jota nainen suuresti arvostaa, ja vaikkei olisi samaa mieltä muiden ja noiden mielipiteiden tai elämän asenteiden kanssa, osaa nainen arvostaa niitä ja antaa noille oikeuden omaan mieleensä, vaikka kuinka toinen olisikin sen mielestä väärässä.

 

Historia
Caitlín syntyi 1756 irlannissa äitinsä yhden illan huuman tuloksena. Raskauden nainen oli pitänyt kaikilta salassa, ja lopulta antoi pienen Lilyksi menneensä tyttölapsen nuoremman noita parin hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. Pariskunta nimesi lapsen uudestaan, kunnioittaen kuitenkin pienokaisen toisessa nimessä synnyin äidin antamaa nimeä.
Perheensä ainoaksi lapseksi jäänyt tyttö koki onnellisen ja turvallisen lapsuuden, varttuen adoptiovanhempiensa sekä oman yhteisönsä pienen noitapiirin kasvattamana. Koko lapsuutensa pieni punapää uskoi kasvattajien olevan todelliset vanhempansa.
Iän karttuessa alkoi pieni noita näyttää taitojaan ja osaamistaan magian saralla, vaikka vanhempiensa toiveista huolimatta punapään sydän vei pimeän ja vaarallisen magian puolelle, eikä parantamisen ja taikajuomien suuntaan niinkuin nuo olivat toivoneet. Se ei kuitenkaan ketään tuntunut suuresti haittaavan, olihan noidalla ohjeenaan ja apunaan piirinsä.

Myöhempien teinivuosien aikana Caitlín kuitenkin halusi kokeilla enemmän rajojaan, kokeilla magiaa joka ei olisi ollut sallittua ja uhmasi muiden teinien tavoin niin vanhempiensa sääntöjä kuin yhteisön normeja. Vaikka elämä oli aina ollut hyvää ja turvallista, jonkin veti nuorta noitaa maailmalle.
Lopulta myös maailma todella vei nuoren naisenalun mukanaan, ja Caitlín halusi nähdä mitä maailmalla oli tarjota itselleen ja mitä itse voisi maailmalle tarjota. Se halusi kokea seikkailut ja maailman vaarat, hyvästellen perheensä, luvaten kuitenkin joskus vielä palata.

Seikkailuillaan noita tapasi myös jonkun josta ei ollut koskaan tiennytkään. Oikean äitinsä, ja totuus valkeni nuorelle noidalle menneisyydestään ja perimästään. Pieni katkeruuden ja surun siemen kosketti naisen sydäntä, vihan ja kiukun ajatus miksi sille oltiin valehdeltu koko elämänsä, miksi se ei ollut oikealle äidilleen kelvannut.
Osittain nainen halusi näyttää oikealle äidilleen taitonsa ja arvonsa, lyöttäytyen melkein puoliväkisin tuon seuraan.
Pian kuitenkin Caitlín myös ymmärsi ettei viha ollut tarpeellista. Vaikka vanhempansa olivat valehdelleet, olivat he tehneet sen hyvästä syystä, eikä tuohon aikaan olisi edes ollut hyvä jos yksinään oleva nainen olisi pienen lapsen saanut. Tai näin nainen itselleen selitti. Se ei siis paljastanut kenellekään todellista perimäänsä, päättäen kunnioittaa niin oikean äitinsä kuin adoptiovanhempien päätöstä pitää hänet salassa, ymmärsi itse sitä tai ei.

 

Caitlín kuitenkin halusi pitää yhä yhteyttä biologiseen äitiinsä, vaikkei koskaan paljastanutkaan kenellekään todellisia syitään haluta vanhemman ja voimakkaamman noidan seuraan. Myös välit kasvattajiin pidettiin vahvoina ja rakastavaisina.

Lopulta noita palasi myös takaisin piirinsä luokse, asettui aloilleen ja rakstui ensimmäisen kerran. Pienen perheen nainen perusti ja otti paikkansa noitapiirissään.
Ajan mennessä eteenpäin, päätti punapää myös lopulta keskeyttää ikääntymisensä äitinsä tavoin.
Avioliitto ei kuitenkaan kestänyt ikuisuutta kuten nainen oli ajatellut, vaan ensirakkautensa päätyi pettämään noitaa lukuisia kertoja ja lopulta Caitlínille selvisi tulleensa valituksi vaimoksi vain voimiensa tähden. Itseasiassa, miehellään oli jo toinen vaimo ja perhe josta kukaan ei ollut tiennyt, ei edes hän itse.

Vuosisatojen kuluessa, oli nainen enemmän ja enemmän keskittynyt vain magiaan ja kahteen lapseensa, pitäen yhteyttä myös äitiinsä verhoutui valheeseen siitä miten oli vain toisen noita ystävätär. Turvallista ja tuttua, ja lopulta Caitlín jopa ajatteli että valheeseen verhoutuminen oli parempi hänen kannaltaan. Noita halusi että häntä kunnioitettiin ja arvostettiin sen takia mitä hän oli ja mitä hän osasi, ei sen tähden että hän sattui olemaan voimakkaan ja vanhan noidan lehtolapsi.
1900-luvun alkupuolella nainen rakastui palavasti uudestaan, muodonmuuttaja leijonaan nimeltä Fergus Ophelin. Vaikka nainen pelkäsi tulevansa jälleen hyväksikäytetyksi ja että toinen särkisi sen sydämen, voitti lopulta leijona naisen sydämen. Kaksikko asettui aloilleen, ja kuin siunauksena jostain suuremmasta, saivat he pienen lapsen, naisen iltatähden. Máire Ophelin, pieni punahiuksinen ja pisamainen tyttölapsi.

Naisen ja tyttärensä välit olivat aina lämpimät, tai ainakin siihen asti kun tuo rakastui naapurissa vierailevaan metsästäjä poikaan. Vaikka Caitlín piti nuorukaisesta ja piti tuota jopa suloisena, kilttinä ja kunnollisena, oli se oppinut vuosien aikana tuntemaan lähellä asuvan metsästä suvun tarpeeksi hyvin, joten ei pitänyt nuorta Ellsworth Wolfendenia sopivana tai turvallisena tyttärelleen. Jopa pelko omista valinnoistaan ja ensimmäisestä liitostaan tapahtuneista asioista varjosti noidan mieltä.
Siunausta ei siis suotu parille, ja lopulta riita äityi niin pahaksi että Máire karkasi nuoren rakkautensa perään amerikkaan, eikä nainen kuullut tyttärestään enään sen koommin, ei vaikka kuinka koitti ottaa tuohon yhteyttä.
Suru vei lopulta myös Fergusin hengen, naisen jäädessä yksin Irlantiin.

Lopulta, nainen on kerännyt rohkeutensa jälleen, ja lähtenyt yhdysvaltoihin kohdatakseen kauan kadoksissa olleen tyttärensä, sopiakseen välit tämän kanssa ja saadakseen tuon takaisin elämäänsä, täysin tietämättömänä siitä ettei tyttärensä elä enään tässä maailmassa. Pyrkii myös pääsemään ikuisuuden piiriin mukaan ja tekemään jalansijaa itselleen New Yorkissa.

---

Suhteutuminen
Suhtautuu muihin lajeihin pääasiassa avoimesti vaikkakin tietyllä varovaisuudella. Ei kuitenkaan syrji ketään lajiin katsomatta. Pitää noitia tietyllä lailla enemmän arvossa kuin muita, muttei tuo mielipidettään ilmi niin herkästi.
Metsästäjiin suhtaudutaan enemmän tympeästi johtuen katkeruudesta tytärtään kohtaan.

Muuta
- Uskollisena kumppanina naisella kulkee mukana familiaari korppi, Rígán. Käyttää toisinaan Rígánin silmiä ominaan.
- Puhuu äidinkielenään Iiriä ja Gaelia, mutta osaa monia muita kieliä. Iiri, Gaeli ja englanti ovat vahvimmat. Englannissa vahva aksentti.
- Rikas, hankkinut omaisuuden myymällä taitojaan ja huijaamalla rikkaita miehiä, sijoittanut vuosien varrella myös erinäisiin yrityksiin ja osakkeisiin.
- Ystävien ja perheen kesken kutsutaan nimellä Lile
- Pitää glamourista ja kalliista asioista.
- Taitava taidemaalari ja rakastaa maalaamista
- Muutoinkin taiteen ja kulttuurin suurystävä, tuttu näky gallerioissa, oopperassa, baletissa sekä eliitin juhlissa.
- Nuorentaa toisinaan itsensä jälleen parikymppiseksi.
- Herakleia Blancin salainen lehtolapsi. 
- Synclair Wolfenenin ja Felecia Ophelinin isoäiti