Viesti luotu FEL päivänä May 24, 2023 19:39:34 GMT#s://i~pinimg~com/564x/00/14/c1/0014c140d819bc1e3a68dea6407af0eb~jpg Mária De Sangre MÀRIA LUCIANNA LILIANA DE SANGRE SYNTYNYT 28/5 – 1369 / ESPANJA, MUUTETTU VAMPYYRIKSI 1390 MELKEIN 360 VUOTIAS KULLANKAIVAJA & OMAN TIEN LUOJA OMISTAA MUOTILIIKELINJAN "DEMONIA" VAIKUTUSVALTAINEN MASKERADISSA FC: NINA DOBREV Reputation & powers Maria on yksiä silmäätekevimmistä New Yorkin yön olennoista! Vampyyritar on tunnetusti yksi Maskeradin jäsenistä ja järjestää hurjia verentäyteisiä juhlia lähes viikottain omassa asunnossaan, johon myös ihmiset ovat enemmän kuin tervetulleita. Yliluonnolliset pääsevät mukaan ainoastaan jos heillä on tiedossaan kuukausien välein muuttuva salasana, joka annetaan niille, joihin Maria on mieltynyt. Juhliin pääsee toki myös sillä, että ystäväsi antaa salasanan tai tuot aveccinasi hyvännäköisiä ihmisiä. Metsästäjiltä juhlat ovat kuitenkin pääsy kielletty! Hänellä on hieman kyseenalainen maine, sillä on tunnetusti juonikas ja pettänyt muutamiakin yhteistyökumppaneita ja joutunut menneisyydessä metsästäjien instituution listoille, vaikkakin on nyt koskemattomissa, koska kuuluu Maskeradiin ja hänellä on niin sanotusti lupa tappaa ihmisiä. Hänellä on erittäin uskollinen ja pieni, noin kymmenen hengen seuraajakunta, joista suuri osa on hänen omia muunnettujaan. Ihmismaailmassa Maria tunnetaan muotiliike linjastaan "Demonia" ja hän on myös tunnettu somevaikuttaja. Vampyyrittarella on kaikki tavalliset vampyyreiden taidot. Vampyyritar on erityisen taitava manipuloimaan ihmisiä ja muuttamaan heidän muistikuvia. Vampyyrittaren hallitsemana erikoisvoimana on aistien hallitseminen (tunto-, haju-, kuulo-, maku- ja näköaisti). Hän voi joko heikentää tai vahvistaa mitä tahansa aistielämystä. Marian täytyy kyvyn käyttämiseksi koskettaa kohdettaan, ja tämän jälkeen pystyy vaikuttamaan uhriinsa minuuttien tai jopa tunnin ajan. Suosikkitapansa käyttää kykyään on muuttaa niin nautinto kuin kipu tuntumaan erityisen vahvalta elämykseltä. Lisäksi kyky tulee tarpeeseen, jos haluaa väliaikaisesti sokeuttaa jonkun. Eniten kykyä käytetään hedonistisiin päämääriin. Appearance Tummanruskeat silmät ~ tummanruskeat hiukset ~ 168 CM ~ tiimalasivartaloMaria oli jo ihmisenä sievä, aikansa helmi, ja kuolemattomuus on pyyhkinyt mennessään kehon pienimmätkin inhimillisyyden erheet. Vampyyrittaressa on jotakin, joka kääntää katseita puoleensa, oli se hänen erityislaatuista kauneuttaan tai viekoitteleva katse – Maria näyttää kellonajasta riippumatta aina hyvin tyylikkäältä, viehättävältä ja mystiseltä, yleensä jopa taivaasta pudonneelta tai paremminkin suoraan alhaalta Helvetistä kavunneelta. Vampyyritar kantaa itseään viehkeästi ja sulavasti kuin saalistaja, joka hän on; liikehdintänsä, elehdintänsä on huolettoman itsevarmaa ja petomaisen sulavaa kuin kissalla ja täynnä itsetietoisuutta kuin vampyyritar olisi varma jonkun aina katselevan. Neiti ei juuri peittele itsevarmuuttaan hienoeleisyyden alle, vaan se huokuu selvästi vain parhaaseen tottuneen ihon ja eleiden lävitse, siinä missä äänensä ja hymynsä on mitä makeinta ja kutsuvinta hunajaa. Marian iho on vampyyrimäisen virheetön ja vaaleaa kuin kipsi, hennosti läpikuultavaa kuin lasi: kyseessä oleva oli hieman ruskettunut ihmisenä, mutta sitä ei voi kuitenkaan koskaan kuolemattomuuden kalpeudeen verrata, koska kalpeus on korostunut muutoksen myötä. Poskipäänsä ovat hiukan korkeahkot, kasvonsa ovaalinmuotoiset ja nuorekkaat. Eivät kuitenkaan kulmikkaat, vaan täydellisen femiinisen pehmeäkaarteiset niihin yhtyvän leukalinjan ollen siro. Täyteläisten huuliensa hieman sydämen muotoinen amorinkaari kaartuu pehmeästi erottuen, ja nenänsä on hienostuneen kapea, kevyesti kaartuva ja kasvoille juuri sopivan kokoinen. Marian silmät ovat muodoltaan hieman kissamaiset ja viekkaat, vaikka hieman erilaisella meikkityylillä voi hän luoda pyöreydellä illuusion viattomuudesta: väriltään ne ovat tummanruskeat. Marian piirteissä on tummuutta ja tuuheutta. Silmiä kehystävät kaarevat ja runsaat, useimmiten runsaalla maskaralla värjätyt taivutetut ja pitkät ripset, ja päällä muotoillut tummat kulmakarvat, jotka kaartuvat pehmeästi luoden luonnollisen kehyksen vampyyrittaren kasvoille. Marian hiukset ovat aina laitetut ja kantajansa pitää kruunuaan suurimmaksi osaksi alhaalla, vapaina. Aina satunnaisesti vampyyritar sortuu tekemään itselleen jonkinlaisen muunlaisenkin kampauksen, jos siltä vain tuntuu, pitäen rutkasti rintojen alapuolelle ulottuvia hiuksiaan kuitenkin mieluiten vapaina ja kiharrettuina; harvoin ne laskeutuvat täysin luonnollisina rinnuksia alas, luonnollisen tuuheina ja hiukan kihartuvina. Hiuksensa ovat väriltään syvää, lähes mustantummaa syvän suklaanruskeaa kylmällä vivahduksella, mutta hiustensa sävy vaihtelee usein niin mustan kuin punertavankin välillä aina senhetkisen juhlan ja mielentilan mukaan. Maria on ruumiinrakenteeltaan täydellisen sopusuhtainen, kuin hoikka tiimalasi raajansa ollen hoikat ja sirot. Pituutta Marialla on 168 senttimetriä, mutta hän käyttää aina korkoja ja näyttää luonnollisesti usein pidemmältä. Eläneensä aikakauden kauneusihanteen mukaan vampyyritar on ruumiltaan kevyt, mutta häntä on siunattu naisellisilla muodoilla ja kapea vyötärö erottuu edukseen takaliston ja rintojen välistä – voisi sanoa, että vampyyrilla on kadehdittava vartalo, oikeastaan jumaloitava, kun kantajansa sitä niin kunnialla kantaa ja itsevarmuudella esittelee. Metsästäjätaustasta huolimatta lihaksikkuus ei ole erityisen näkyvä osa Marian kehoa. Vampyyritar on sopusuhtainen ja timmi, tietyllä tapaa kuitenkin enemmänkin laiha kuin lihaisa; kylkiluunsa kuultavat kevyesti kalpean ihon alta, vaikkakin entisen metsästäjättären kehossa on paljon naisellista lihallisuutta, minkäänlaisista puutteista kärsimättä. Maria näyttää aina viimeiseen asti laitetulta ja tyylikkäältä kellonaikaan ja paikkaan katsomatta – jos ei, niin jotakin maailmoja mullistavaa on varmasti tapahtunut. Maria on tottunut keräämään katseita puoleensa täydellisyyteen saakka viimeistellyllä ja suorastaan hemaisevan dramaattisella ulko-olemuksellaan, eikä voisi kieltää, etteikö vampyyritar kerjäisi katseita tai pitäisi saamastaan huomiosta. Sydänten kerääjä pitää yllään vain kaikkea, mikä näyttää hyvältä valiten ylleen vain sellaisia asuyhdistelmiä, jotka korostavat parhaita puoliaan; vampyyritar ei pelkää näyttää ihoaan ja käyttää yhtä usein hameita ja mekkoja kuin farkkujakin. Vampyyritar suosii yllään mustan ja voimakkaiden värien tai valkoisen yhdistelyä, eikä hän juuri nirsoile hinnassa kuin laadussakaan ja ehdottomiin suosikkeihinsa kuuluu hehkuva punainen ja liila, joita hän aina yhä uudestaan päällensä laittaa. Vampyyri pitää paljon sydämen muotoisista kaula-aukoista, piikkikorkokengistä, ruseteista ja pitsistä; kaikesta rohkeasta ja kauniista, suloisesta ja kalliista: tummaverikkö ei arastele uuden kokeilemisen suhteen tai asusteiden käytössä, ja hänellä on laaja kokoelma erilaisia asusteita ja koruja, joista varsinkin riipuksista hän pitää hyvin paljon. Marialla on jaloissaan aina ehdottomasti korot tai saappaat, vaikka oli sitten jalka poikki – ja mitä korkeammat korot, sen parempi. Personality Hurmaava - itsetietoinen - ovela - teatraalinen - kylmäverinen - manipuloiva - sydäntenmurskaaja Mariasta on jäljellä vain häivähdys siitä, mitä hän oli ihmisenä. Toivottomasta ihmisestä muuttui vuosisatojen aikana vapaasielu ja häpeilemätön manipuloija, joka saa, mitä haluaa. Maria ei jätä moniakaan kylmäksi estottomuutensa ja itsevarmuutensa, toisaalta salaperäisyytensä vuoksi ja dramatiikkaan taipuvan esiintymistapansa takia, eivätkä ihmiset tai useat kuolemattomatkaan kykene yleensä tekemään mitään, jos hän silmänsä johonkuhun iskee. Maria on mestarillinen näyttelijä, joka näyttää muille vain sen, mitä haluaa, ja muiden huijaaminen on hänelle huvitusta ja jokapäiväistä leikkiä. Maria on lumoava, mutta sydämetön entisen ihmisyytensä hyläten, eikä välitä muista kuin itsestään, vaikka saa muut luulemaan toisin – hän on todellinen sydäntenmurskaaja, joka vaikuttaa välillä uskovan omiin valheisiinsakin ja unohtautuvan näytelmään, jossa silläkin hetkellä kuvittelee näyttelevänsä pääosaa. Maria ei ole todellakaan enkeli sanan ainoassakaan merkityksessä, ei lopulta edes ulkonäöltä, sillä syvälle katsoessa kylmässä katseessa ei useinkaan näe puhdasta hyvyyttä tai ripaustakaan todellisesta katumuksesta. Vampyyritar on todellinen narsisti: loputtoman itsekeskeinen, parantumaton draama-kuningatar, joka hiljenee ainoastaan tiukan paikan tullen silloin, kun hänen on myönnettävä, että tekeillä olevat asiat ovat aivan liian suuria hänen kosketeltaviksi. Maria on sanoiltaan ailahtelevasti varsin kaunispuheinen kuin suorakin – siinä missä vampyyritar usein päästää huuliltaan ulos mitä suloisempia ja makeimpia sointuja ja valheita, saattaa hänen sanansa saada varsin nopeasti täysin erilaisen sävyn, eikä Maria yleensä jätä välistä tilaisuutta ivailla, jos vain saa siihen pienimmänkin mahdollisuuden. Usein Maria ilmaisee ärtymystään niin makein sanoin kuin myrkyllisin katsein ja pirullisen hymyn kanssa, täydellisen ulkokuoren säilyttäessä usein muuten näennäisen tyyneytensä, vaikka ärtymysraja olisi ylivoimaisesti rikottu. Maria näkee oikeastaan suhteellisen pienestä punaista ja mustaa, eikä hänen inhokkien listalle joutuminen ole lainkaan vaikeaa eikä useassakaan mielessä viihdyttävä paikka joutua – Maria on tottunut tulemaan aliarvioiduksi, ja rakastaa esittää ja leikkiä mukana ennen luulojen murskaamista. Vampyyritar hillitsee itsensä ilmiömäisesti tilanteessa kuin tilanteessa, eikä hänellä ole mitään ongelmia hillitä verenjanoaan vaikka seinät ja lattia olisivat maalautuneet verestä; Maria ei kuitenkaan yleensä näe syytä piilottaa verenhimoaan tai estellä itseään, jos läsnä ei henkeä välittömästi uhkaavaa vaaraa ole. Tummaverikköä voisi kuvailla kovin avoimeksi ja helposti lähestyttäväksi persoonaksi, vaikka lopulta sillä ei ole juurikaan väliä, mitä muut tekevät, sillä Maria tykkää olla ensimmäinen ja kahdesta se, joka ottaa ensiaskeleen lähestyä. Maria ei viihdy usein kovinkaan kauaa omissa oloissaan, vaan hakee viihdykettä mieluiten muista ja tapahtuman keskeltä; hänellä ei ole mitään menetettävää, eikä vampyyrittaren kanssa ole koskaan tylsää, sillä luo draamaa varsinkin sinne, missä sitä ei ole. Maria on niin ystävyyden kuin rakkauden, mutta varsinkin jälkimmäisen saralla peluri, sillä hän rakastaa heittäytyä hetken huumaan, johtaa muita harhaan ja leikkiä muiden tunteilla, eikä hän useinkaan tee sitä vahingossa. Vuosien varrella hyvin moni on saanut kokea unohtumattoman rakkaustarinan Marian kanssa, sellaisen millaista ei toista ole, ja enemmän kuin usein on tarinalla ollut mitä onnettomin loppu. Uskollisuus ja luotettavuus ovat varsin tuntemattomia käsitteitä Marialle myös läheisten keskuudessa, sillä hän osaa kävellä helposti pois – muiden pettäminen ei ole Marialle vaikeaa, ei oikeastaan edes sellaisten, jotka ovat olleet pitkään hänen elämässään: vuodet ovat muokanneet hänet sellaiseksi, ja eikö jokainen lopulta ainoastaan itselleen omistautunut ole? Marian kaikki sanat olisi paras ottaa varauksella, vaikka kaikki eivät niin osaa tehdä yhden tai parinkaan varoitusmerkin ilmaannuttua – Maria on hyvä valehtelija ja saa usein minkä tahansa valheen kuulostamaan uskottavalta ja minkä tahansa totuuden valheelta. Sellaiselta, ettei toinen enää osaa kääntyä pois, vaikka sanat valheeksi tietäisikin. Maria on mainiota seuraa niille, jotka etsivät hauskaa seuraa, mutta kaikkien näiden monien syiden vuoksi Marian kanssa lähentyminen tietyn rajan ylitse on mutkallista, sillä Maria ei luota muihin kuin itseensä eikä edes etsi ympäriltään ketään, jolle voisi uskoutua: monikaan ei kykene vampyyrin mustaan sieluun kaivautumaan ja nimeään sinne kaivertamaan, eikä siinäkään onnistuminen lopulta tarkoittaisi sitä, että olisi turvassa ja pelastukselle luvattu, sillä huvittelijatar voi oikeasti jättää kenet tahansa. Siinä missä Marian sydän on ulottumattomissa, on Marialla kuitenkin sitäkin enemmän ystäviä ja muita suhdekiemuroita ympärillään, mitkä pitävät hänet viihdyttyneenä päivin ja öin. Maria on varsin tarkka seuransa suhteen, mutta onneksi hän on myös hyvin kokeilunhaluinen; mutta vaikka kaikkea voi kokeilla montakin kertaa, hän ei varmasti viihdy kauaa niiden seurassa, ketkä hänet kuoliaaksi tylsistyttävät, eivätkä tarjoa hänelle mitään viihdykettä, eivät silmänruokaa kuin informaatiotakaan. Mielitiettyjään Maria pitää korkeammalla korokkeella kuin muita, ja heitä kohtaan vampyyritar on suvaitsevaisempi ja kiinnostuneempi, jos ei ystävällisempi: Mariallä on yleensä ajoittaisia kiinnostuksen kohteita, mutta toisena hetkenä Maria voi kyllästyä pitkään kestäneeseen leikkiin ja lähteä etsimään itselleen uutta uhria tai kohdetta, josta hupia itselle ammentaa. History Maria syntyi varakkaaseen perheeseen Espanjaan 28. huhtikuuta vuonna 1369. Suku oli yksiä tuonajan vanhimmista, mutta se on tähän päivään mennessä kuihtunut ja unohtunut historiaan. Maria oli erään vanhan suvun toisiksi vanhin lapsi, ja perheeseen kuului vanhempien lisäksi vanhin veli ja kaksi pari vuotta nuoremmat sisko ja nuorin veli. Luonnollisesti lapsi opetettiin sisarustensa tavoin hyville tavoille: kuinka hänen asemassaan olevan neidin pitää hymyillä, istua ja puhua ja kuinka hän voisi parhaiten miellyttää muita. Hänet opetettiin idealle siitä, kuinka jokainen voisi kuolla nuorena sairauden tai synnin vuoksi. Idealle naisen velvollisuudesta, joka päättyisi vasta kuolemaan. He asuivat keskikokoisessa kylässä joen äärellä, minkä läheisyydessä usko yliluonnollisiin myytteihin oli vallitseva, ja tuolla vampyyreita tavattiin tuohon aikaan hyvin paljon. Tuohon aikaan vampyyreita pelättiin ja ihmiset pyrkivät pitämään yön olentoja loitolla monin keinoin, vaikka lopulta vain harva oli joutunut yhdenkään myyttien olennon yössä kohtaamaan. Isänsä oli tuonaikaisen asuinalueen maanomistaja, kylän päällikkö, ja hän vastasi alueen turvallisuudesta, joutuen aina silloin tällöin jättämään kylän tietyksi aikaa velvollisuuksiensa vuoksi – oli tavallista, että Marian isä lähti toisinaan jopa viikon kestäville tärkeille tehtäville. Nuoren neidon kohtalo oli kuin olikin ennalta määrätty verensä toimesta. Hän opettelisi miellyttämään, miellyttäisi muita loppuelämänsä hautaan saakka ja kuolisi miellyttäessään. Hän naisi miehen, toisen hyväosaisen omasta kotikylästään, joka hänelle valittiin. Hän saisi lapsia, joilla on sama kohtalo kuin hänellä. Ja hänen kuuluisi vain käyttäytyä mallin mukaan, näytellä kohtalon määräämällä tavalla, jotta kaikki menisi hyvin niin kuin tähtiin oli kirjoitettu. Maria oli luonteeltaan kärsivällisempi kuin veljensä, ja siksi hän oli aina askeleen edellä ja parempi lapsi kuin kukaan muu. Nuori nainen oli huolellinen ja fiksu, eikä hänellä ollut ongelmia suoriutua tehtävistään: hän oli kaikkea sitä, mikä teki nuoresta valmiin velvollisuuksiinsa. Nuori Maria ei kuitenkaan... halunnut kohtaloaan. Hän ei halunnut olla pelkkä hyvä vaimo. Ei siksi, ettei olisi halunnut mennä naimisiin tai saada lapsia, mutta hän vain olisi halunnut olla... vapaa. Tehdä sitä, mitä valitsi ja milloin halusi. Maria oli kahlitsematon sielu, joka ei halunnut olla sidottuna mihinkään. Hän oli kuitenkin aina ollut kunnollinen ja säädyllinen tytär, joka ei ulkoisesti kapinoinut isäänsä kuin muutakaan maailmaa vastaan, sama mitä mieltä kaikesta olikaan; ajatus puolisostakaan ei häntä millään tasolla haitannut, se oli melkein jotakin, mitä odottaa sen kaiken keskellä. Maria oli osalti hyväksynyt itselleen määrätyn kohtalonsa. Hän ei kuitenkaan koskaan päässyt eroon siitä tunteesta, että hänen elämänsä oli aina jotenkin... merkityksetöntä ja tyhjää, vaikka hänelle opetettiin, että hänellä oli kannettavanaan jokin itseään suurempi tarkoitus. Ja hän osalti vihasi elämäänsä, vanhempiaan ja maailmaa, jossa eli. Totta puhuen hän inhosi varsinkin isäänsä, mutta äitiään melkein yhtä paljon. Heidän perhe-elämänsä oli köyhää, eivätkä hänen vanhempansa koskaan välittäneet hänen onnellisuudestaan, vaan odottivat häneltä asioita, joita hän ei halunnut; vaikka toisaalta he eivät olisi koskaan kyenneetkään antamaan jälkikasvulleen sitä, mitä hän halusi. Maria unelmoi usein siitä, että pääsisi pois kotoa, jonnekin kauas pois tyhjäpitoiselta tuntuvan, kohtalonsa määrittämän elämänsä luota. Kuinka hän halusi olla vapaa, jotta voisi vihdoin olla onnellinen: mutta todellinen vapaus – se oli sellainen kaukainen ajatus, jota hän ei voisi eläessään saavuttaa. Todellisuudessa hänen pitäisi vain tyytyä siihen, mitä hänellä oli ja nauttia jäljellä olevasta elämästä, jota itsessään hän niin kovasti rakasti - tai kuinka helpoin vaihtoehto olisi tietenkin tappaa itsensä päästäkseen pois kaiken sen luota. Mutta jos hän vain odottaisi itselleen toivomiensa asioiden muuttuvan todeksi, voisiko hän olla onnellinen? Vuonna 1393 Maria tapasi Carmilla Kovačin. Carmilla, voimakas vampyyri, ohikulkumatkalla pienen Espanjalaisen kylän ohitse. Jo ensimmäisestä silmäyksestä metsästäjä tunsi, mikä Carmilla oli. Carmilla oli epäinhimillisen kaunis, enemmän kuin ihminen – mysteerinen, sanoinkuvaamattomalla tavalla houkutteleva ja vaarallinen. Hän oli niin täydellinen, niin lumoava... Maria oli varmasti nähnyt vampyyreita ennenkin, mutta Carmilla oli jotakin aivan muuta ja enemmän, ja nuori neito ei voinut lopulta estää itseään ajautumasta kuolettaviin pyörteisiin – ei hän halunnut. Ensimmäistä kertaa Maria näki vampyyrin kylän kadulla kuljeksimassa. Carmilla oli kuin pala taivasta, paholainen pukeutuneena enkeliksi, eikä Maria koskaan unohda, kuinka jumalalliselta vampyyritar täydellisessä kauneudessaan näytti. Maria ei voinut lopulta olla ajattelematta, olisiko tämä mahdollisuus paeta – Carmilla veti häntä kovasti puoleensa, jopa senkin jälkeen, kun Carmilla valutti kadulla veret ihmisuhreistaan aivan hänen silmiensä edessä. Viikkojen kuluttua Maria hakeutui Carmillan luokse, ja sanoi, että halusi sen kaiken – kuolemattomuuden, janon, vapauden, ikuisen elämän, ollen valmis jättämään perheensä ja elämänsä taakseen lopullisesti. Ja jostakin syystä Carmilla puri häntä ja antoi hänelle esityksen siitä, millaista oli olla kuolematon. He lähtivät pois kylästä, eikä enää ollut mahdollisuutta perääntyä. He lähtivät pois kylästä, ja Carmilla vei hänet mukanaan kauemmaksi Espanjasta. Välillä Kovač esti häntä juomasta verta, antaen luvan juoda sitä janon muututtua sietämättömäksi, kehon nälästä kipeäksi. Eräänä päivänä Maria sai tiedokseen, että hänen äitinsä oli kohdannut kuolemansa. Hautajaiset pidettiin parin päivän sisällä, ja he palasivat hetken väittelyn jälkeen Carmillan kanssa Marian kotikylään, joka sijaitsi melko lähellä heidän nykyistä sijaintiaan. Maria oli muutoksen jäljiltä huono hillitsemään itseään ja hän oli raivoissaan kun sai selville, että äitinsä kuolema oli isänsä syytä, eikä hän voinut estää itseään marssimasta heidän kartanonsa ja isänsä työhuoneeseen, jossa hän lopulta monen kuukauden nälkää näkemisen jälkeen repi kauan inhoamansa miehen kaulan auki puoliksi vahingossa, kun isänsä ensin viilsi sormeaan ja käski häntä katsoa, millainen peto hänestä oli tullut ja veti aseensa häntä kohti ja painoi liipaisimesta. Vampyyriksi muuttuminen oli synttiä, jonka toteuttamista ei voi mistään näkökulmasta katsottaessa hyväksyä. Myöhemmin Maria sai tietää, että koko ilta oli Carmillan syöttämien katkeransuloisten valheiden ja nälkiinnyttämisen lopputulos, rangaistus Marialle siitä että halusi vielä palata kotiin. Tai oliko se rangaistus, sillä hän antoi muutetulleen syyn tappaa elämänsä pilanneen miehen? Osalti Maria oli tiennyt totuuden, kun hänen isänsä makasi kuolleena hänen jalkojensa juuressa, mutta mennyttä ei voi muuttaa, eikä Maria oikeastaan halunnutkaan sitä tehdä. Marian kävellessä isänsä työhuoneesta portaat alas alakertaan, nähdessään Marian verisenä ja silmät hohtavina, hänen vanhempi veljensä veti tikarin käsiinsä ja osoitti häntä sillä, sihisten isän tapaan, että hän oli peto, joka piti tappaa ja Maria varmasti sen ymmärsi. Ettei hänelle ollut muuta pelastusta kuin kuolema... Ja kun veli lähti Mariaa kohti ja viilsi häntä aseellaan... Marian oli puolustauduttava, eikä hän nähnyt muita vaihtoehtoja edessään kuin tappaa hänet. Koko ajan Carmilla vain seisoi kauempana ovensuussa hänen nuorempien sisaruksiensa vieressä, vailla aikeita estää muunnettuaan tekemästä mitä teki – Maria tajusi, mitä oli tehnyt ja ettei paluuta enää ollut, ja kun Marian sisko lähti juoksemaan pakoon kiinnittäen huudollaan kaikkien huomion, oli hänet pakko pysäyttää – ja Carmilla otti siskon kiinni ennen Mariaa ja katkaisi hänen niskansa. Marian nuorempi veli oli vain kuusi vuotias, eikä Maria voinut koskea veljeensä, joka kyyhötti kaapissa piilossa – hän selviytyi ainoana hengissä illasta, ja Carmillakin säästi hänet ihan vain oman huvinsa vuoksi. Kaikki uskoivat, että kartano oli epäonnekkaasti joutunut vampyyrihyökkäyksen uhriksi. Seuraavien aikojen aikana Maria taisteli uuden luontonsa ja sen kanssa, mitä oli tehnyt. Hän seurasi Carmillaa paikasta toiseen, teki palveluksia ja kaikkea mitä luojansa ikinä halusikaan. Hän ei halunnut nähdä ihmisiä tai oikeastaan ketään, mutta ei voinut mitään janolleen, joka voimistui aina päivä päivältä ja Marian oli lopulta aina pakko sammuttaa janonsa veren avulla. Ihmisten tappaminen ei tuntunut hänestä koskaan niin kamalalta kuin voisi vampyyreita tappamaan oppineelta metsästäjältä odottaa, mutta vaikeampaa hänelle oli sen myöntäminen, että jano oli tehnyt hänestä orjansa, joka oli kolaus hänen ylpeydelleen, sillä veri oli tehnyt hänestä ikuisesti muista riippuvaisen. Sloveniasta tuli paikka, jossa oli vain pahoja muistoja ja johon hän ei haluaisi koskaan enää palata, ja kun tuli viimeinkin aika, että hänen tiensä erosivat Carmillan kanssa, lähti Maria kiertämään Ranskaa ja sitten Englantia. Maat tarjosivat uuden alun ja unohduksen uudelle vampyyrille, kauniille nuorelle neidolle mystisestä Sloveniasta, eikä hän turhaan kieltänyt itseltään yön huveja ja sen antimia. Vuosisatojen aikana Maria oleskeli Ranskassa ja Englannissa ja lähti niiden jälkeen kiertämään joksikin aikaa muuta Eurooppaa, sitten lähti siirtoliikkeen mukana Amerikkaan, jossa hän viipyi varsin merkittävän ajanjakson ajan. Maria oli oppinut, miten liikkua paikasta toiseen jälkiä jättämättä: mitä pitää tehdä, ettei jää kiinni ja kuinka saa kaiken haluamansa. Meni aika kauan, että Maria kykeni unohtamaan menneisyytensä, ja hän palasi muutoksensa alkuaikoina Ranskaan katsomaan melkein aikuiseksi kasvanutta veljeään ja myöhemmin uudestaan hautajaisiin, kun hän myöhemmin kuoli jo huomattavan nuorena. Menneisyys oli kuitenkin menneisyyttä ja lopulta pelkkä hatara muisto vain, kun kerran ikuisuus oli edessä, eikä veljen kuoltua mikään enää rajoittanut Mariaa. Ei sidoksia vampyyrinmetsästäjiin, ei kytköksiä Sloveniaan... Maiden rajojen ylitse kulkiessaan Maria hurmasi ihmisiä, nautti jazzista, jätti jälkeensä ruumiita ja keräsi peräänsä monia vihollisia, joista mahdollisimman moni on toivottavasti tähän päivään mennessä poistettu elävien kirjoilta, jos ei hänen, niin ajan tai joidenkin muiden toimesta. Vuosikymmenien vaihtuessa Maria tapasi rakasta luojaansa vuosien varrella uudelleen aina aika ajoin, kun toinen häneltä jotakin pyysi, oli se sitten tietoa, taitoja, palveluksia tai seuraa. Mittavaksi kerääntynyt omaisuus on lähinnä kerätty onnettomilta uhreilta ja kullankaivamisella, ja Maria on myös tullut ostaneeksi itselleen muotiliikkeitä ympäri maailmaa! Hän on esiintynyt vuosisatojen varrella monilla eri nimillä, mutta on nyt vampyyreiden paljastuttua palannut takaisin alkuperäiseen nimeensä, sillä on liian itserakas luopuakseen siitä. Views Maria on aika lailla hylännyt ihmisyytensä, eikä tunne minkäänlaista empatiaa ihmisiäkohtaan, vaikka hän joskus sellainen olikin.Ihmisetovat Marian mielestä ruokaa, seuraa ja hupia; myös arvottomia ja heikkoja, eivätkä mitään muuta kuin verisäkkejä. Hänen mielestään siksi on oikein, etteivät he eläkään pitkään ja hän pitää oikeutenaan lopettaa heidän elämän halutessaan. Mitä paremman näköinen ihminen on, sitä arvokkaampi yksilö on Marian silmissä.VampyyreihinMaria suhtautuu ihan yksilötasolla, vaikkakin yleisesti ottaen kuitenkin tietyllä varauksella. Maria jumaloi kuolemattomuutta, mutta alkuvaiheensa väitteli lajitovereitaan, suurimmaksi osaksi suurimpia nimiä suojellakseen itseään ja välttääkseen ongelmia – siitä huolimatta hän on tullut tehneeksi useamman kuin muutaman virheen elämänsä varrella. Ja nykyään hän on varsin vaikutusvaltainen vampyyri, joten pyörii paljonkin vampyyreiden piireissä.LumoajiaMaria rakastaa ja kokee paljon yhteenkuuluvuutta lumoajien kanssa. Jossain toisessa maailmassa hän varmaan olisi voinut syntyäkin lumoajaksi. Vastapainona hän joskus kokee kateutta lumoajia kohtaan, koska he ovat joskus yrittämättäkin lumoavampia kuin hän itse, vaikkei koskaan sitä ääneen myöntäisikään.Metsästäjäteivät todellakaan kuulu Marian ensimmäiseksi seuravalinnaksi, mutta vaikka hän pyrkii välttelemään heitä hän löytää itsensä aina välillä heidän seurastaan melkein kuin vahingossa eikä voi kieltää sitä, että vampyyrinmetsästäjät kiehtovat häntä liikaa – olisi kuitenkin hulluutta rentoutua tappajien seurassa, olisivathan metsästäjät tappaneet hänet jo ajat sitten, jos olisivat tietäisivät sen, mitä hän oli tehnyt ja saaneet hänet kiinni.NoitiaMaria pyrkii myös välttelemään parhaansa mukaan, vaikka hän on leikkinyt tulella useampaankin kertaan ja tehnyt sopimuksen yhden jos toisenkin noidan kanssa – virhe on tullut tehtyä kuitenkin jo liian monta kertaa, joten nykyisellään Maria pysyy noidista ja sopimuksista noiden paholaisten kanssa mahdollisimman kaukana.Ihmissudet– hmm, ne ovat naisen mielestä oksettavia, haisevat oudolle ja pahinta se, että purema tappaa. Vaikkei voi kiistää sitä, että pitää susia jännittävinä!More - Maria käyttää nykyisin oikean syntymänimensä muunnettua versiota. - On vuosien varrella esiintynyt lukuisilla nimillä ja henkilöllisyyksillä ja on joillain nimillään metsästäjien tappolistalla. Päästyään Maskeradin jäseneksi nämä vanhat virheet ovat unohtuneet historiaan, vaikkakin jotkut edelleen jahtaavat vampyyritarta. - On jättänyt jälkeensä lukuisia ruumiita ja tehnyt itselleen uskollisia muutettuja. Juo verta mieluiten ihmissuonesta, eikä koske ihmisten ruokaan, kuten useimmat vampyyrit. - Rakastaa hyvännäköisiä ihmisiä, viattomia ihmisiä, draamaa, verta, viskiä, samppanjaa, tanssimista ja kaikkea kaunista. Heikkoutenaan ovat siniset silmät ja vaaleat hiukset, jotka saavat vampyyrittaren usein lankeamaan. - Tekee mieluummin jotain tapahtumarikasta, eikä viihdy kauaa yksin kodin rauhassa. - On vältellyt vampyyrinmetsästäjien kiikariin joutumista ja pakoillut pettämiään noitia ja ihmissusia, vaikkakaan ei täysin onnistuneella menestyksellä. Onneksi Maskeradin jäsenenä hän on nyt vihdoin turvassa. - Ääninäyte – linkki - MBTI-persoonallisuustyypiltään ENTJ
viimeksi muokattu Apr 3, 2024 10:31:48 GMT by FEL
1
|
||
Discord imdarthi (Fel) |
TERVETULOA MASKERADIIN!
Tämä on 2023 vuonna perustettu foorumipohjainen peli – ilmiselvästi, mutta jokaisella on mahdollisuus pelata myös Discord-chatissa. Pelimaailmassa eletään nykymaailmassa New Yorkissa 2025, mutta yllättäen vampyyrit ovat paljastaneet olemassaolonsa ihmisille. Piilossa elää myös muita alamaailman asukkaita – noitia, ihmissusia ja muodonmuuttajia, jotka eivät ole vielä tulleet julkisuuteen.
– Mitä sinä aiot tehdä maailmassa, jossa yliluonnollisuuden olemassaolo on paljastunut? Liitytkö heidän joukkoihinsa ja elät veren, täysikuun tai addiktioidesi orjana, valitsetko pasifistitisen tien kenties nautinnoista kaiken irti ottaen ja metsissä juosten, vai sodit kenties olentoja vastaan? Valinta on sinun!