#s://i~pinimg~com/564x/91/74/96/9174965e5364bf0c09564c31ba964d78~jpg
SYNTYMÄNIMI ADRIAN JEROME MANCHESTER
KUTSUTAAN ADRIAN, "ADRI" TAI PELKKÄ A.
SYNTYNYT 14.4. - 1721 / NEW YORK
ALKUPERÄISEN MUUTTAMA VAMPYYRI
PALKKATAPPAJA JA TEKEE MUITAKIN
TUHMUUKSIA SOPIVASTA HINNASTA
SYNDIKAATIN ORJA
MAINE & VOIMAT
Rikollisjärjestöjen ulkopuolella Adrianilla ei ole juuri minkäänlaista mainetta paitsi palkkamurhiin liittyen hänen nimensä voi tuntea. Häntä kutsutaan joissakin anonyymeissa palkkamurhapiireissä "Ghostiksi" tai "Aaveeksi". Erikoiskykynään Adrian hallitsee tulta, ja arsonisti on sytyttänyt erikoiskyvyllään rakennuksia ja ihmisiä tuleen.
ULKONÄKÖ
Ensisilmäyksellä huomattavinta vampyyrista on asennoista ja suurieleisistä liikkeistä huokuva anteeksipyytämättömyys. Yhtä aikaa varsin nättejä ja komeita kasvonpiirteitä tarkasteltaessa voi huomiolle pistää tappavan leukalinjan, joka vaihtuu terävähköön leukaan, poskipäänsä ollen hiukan korkeat luoden poskiin kolot, jotka useita viehättävät.
Kasvoille nousee herkästi huvittuessa toispuoleinen virne, ja kuin huomaamattaan Adrian nojautuu lähemmäksi puhuessaan kenen tahansa sellaisen kanssa, ketä viehättävänä pitää. Vampyyrin voisi sanoa olleen jo ihmiselämässään hauskannäköinen nuorukainen, mutta vampirismi pukee kasvoja kuin kasvoja ja tekee kokonaisuudesta miellyttävämmän. Mustat hiukset, vampyyrin valkea iho ja vaaleat silmät – lähemmäksi tultaessa elämännälkäisen ja jännitystä janoavan katseen terävyys voi jopa yllättää, eikä vampyyrille liiankin tuttuja, tarttuvia, hurmaavia paholaismaisia vinovirneitä epäröidä jakaa huulilta, jotka enemmän lupaavat kuin edes lunastaa voivat.
Jo ensi silmäykseltä todennäköisesti runsaiden tatuointien täyttämästä kehosta voi arvata vampyyrin lupaavan ongelmia. Pukeutuminen riippuu yleensä ennen kaikkea ohjelmasta: tavaramerkikseen voisi kutsua sen tärkeimmän eli charmikkuuden lisäksi nahkatakkeja ja yöhön sulautuvia värejä, jopa hieman alternative -tyylistä pukeutumista, vaikka toisinaan mukavuudenhaluisuuden vuoksi päälle puetaan huppareitakin ja toisinaan kalliit rahalta tuoksuvat asukokonaisuudet ovat tavallinen näky, onhan hän taipuvainen pikkumaisuuteen.
Hiuksensa ovat mustat ja silmänsä ovat kontrastia luoden vaaleansiniset kuin jää, vaikka verenpuna korvaa värin liian usein. Ripsensä ovat mustaakin mustemmat ja näyttää joskus siltä kuin miehellä jopa kajaalia olisi. Lyhyet ja suorat hiuksensa käyttäytyvät nätisti ja niiden muotoilu jää maksimissaan geeleihin. Pituutta on kerääntynyt jopa 188 senttimetriä ja yksinkertaisesti voisi sanoa, että vampyyri näyttää fysiikaltaan kovalta, jäntevältä ja hoikalta. Ihoaan koristavat lukuisat tatuoinnit, joista muutama on jo ihmisajoiltaan. Mustalla musteella on maalattu erilaisia kuvioita ympäri kehoa. Lohikäärmettä muistuttava taideteos kulkee selkärankaa pitkin ja käsivarsissa tatuoinnit seuraavat miellyttävästi lihasten reunoja.
LUONNE
Adrian etsii jännitystä kaikkien niiden henkilöiden kustannuksella, jotka eteensä tulevat. Hän jättää muille yleensä ainakin jonkinlaisen mielikuvan jälkeensä – vaikkei muiden mielipiteillä ole vampyyrille mitään merkitystä, eikä häntä voisi vähempää kiinnostaa muistavatko muut hänen nimensä vai eivät. Välinpitämätön luonne elää ainoastaan itseään varten, mikä ensin muita puoleensa vetää ja lopulta varmaan se asia on joka läheiset pois luotaan työntää jättämättä ketään jäljelle. Vampyyri pitää hektisistä kokemuksista ja aisteilla leikkimisestä, ja etsii koko ajan uusia kokemuksia tarjoten ympärillään oleville vaaraa ja nautintoja. Elämännälkäinen haluaa kokea kaiken, mitä elämästä tämän maan päällä voi irti saada ja kuolemanpelko ajatuksena leikkii mielen perukoilla olemattomana ja mies on jopa itsetuhoinen hakiessaan nautintoja. Jokainen päivä voisi yhtä hyvinkin olla viimeinen ja vampyyri nauttii elää elämän ja kuoleman rajalla.
Adrianilla on hyviä puolia – hän on useimpina öinä mitä mainiointa seuraa ja käyttäytyy kuin mikään ei häntä tai hänen läheisiään voisi koskettaa ollen hyvä juttukaveri, vaikka taipuukin välillä pikkumaisuuteen ja äkäilyyn. Usea voi arvata, että palkkatappaja tuo mukanaan ongelmia ja hän onkin hurrikaani, joka tulee elämääsi vauhdilla herättäen haaveita yhteisistä jännittävistä seikkailuista ja rakkaudesta, joka ei koskaan lopu ja sitten hän katoaa jättäen jälkeensä vain hämmennystä ja kysymyksiä. Elämä on kovaa, ja vampyyrin maailmankuvan mukaan sydämet on tehty rikottaviksi. Tässä maailmassa jokainen haluaa jotakin ja pelissä voittavat kovimmat ja Adrianin jälkeen jää murtuneiden luiden lisäksi rikottuja sieluja.
Vampyyri on impulsiivinen, mutta tarttuu hyviin mahdollisuuksiin (ja joskus huonoihin) kun niitä näkee. Mikään ei ole koskaan ilmaista ja riskien ottaminen on vampyyrille arkipäivää, toki päätös voi viedä hautaan, mutta siitä adrenaliiniaddikti vain nauttii. Moraalikäsitys alkoi mureutumaan Adrianin maailmassa jo ihmisaikana, ja vuodet vampyyrina ja rikollismaailmassa eläen teki sille lopun, eikä vampyyri koe tunnontuskia valehtelusta päin naamaa tai murhaamisesta, jos saa sillä haluamansa. Hän on kovaksi keitetty rikollinen, sillä tekee aina sen mitä täytyy omastakaan sydämestään välittämättä. Hänen erikoiskykynsä voisikin tulen sijaan olla yhtä hyvin se, että hän pystyy tekemään mitä tahansa. Kaikki moraaliset estot ja epäilykset hukutetaan, jos niitä pinnalle nousee.
MENNEISYYS
Syntyjään Iso-Britanniasta alkuperäisestä sukunimeään kantavasta kaupungista Manchester yksi pariskunta muutti heti toisilleen lupauduttuaan Englannin sateisesta harmaudesta Amerikkaan rikkauksien toivossa. He olivat saaneet tarjouksen houkuttelevasta työstä, mikä nuoren parin sai tekemään päätöksen ja alkoivat haaveilemaan onnensa löytyvän Uudelta Mantereelta. Melkein heti paikalle päästessään pariskunta myös päätti jäävänsä paikkaan, joka oli miehen työnantajat saaneet kiinnostumaan kaupungista, sillä se oli täynnä mahdollisuuksia – tähän alati suurenevaan kaupunkiin kun rahapuun siemenensä kylvi, ei mahdollisena lopputulona ollut kuin menestys, tai niin liian monet tavalliset kansalaiset aikoinaan haaveilivat sinne muuttaessaan. Adrian syntyi New Yorkiiin 1700-luvulla, johon mennessä monet asiat olivat muuttuneet. Unelmat harvoin toteutuvat siten kuin kuvitellaan: jos toiveet olisivat hevosia, voisivat jopa kerjäläiset ehkä ratsastaa ja saada maailmassa mitä halusivatkaan: ehkä jopa tämän erään avioparin haavekuvasta totta olisi tullut, jos paremmat kortit olisivat saaneet. Nuorukaisella ei ollut koskaan isää, sillä perheen mies katosi, ennen kuin nuori lapsi oli edes saanut miehestä yhden muistikuvan muistoksi, ja sen sijaan nuori voi muistaa ainoastaan päivät äitinsä kanssa heidän vaatimattomassa asunnossaan, jossa ovi tuskin pysyi saranoissaan.
Hänen äitinsä oli alkuperäisesti luonnoltaan lempeä, mutta mies oli jättänyt talouden velkakierteeseen jättäen jälkeen vain rutkasti huolia. He olivat köyhiä ja asuivat huonolla seudulla. Äidin työ kirjanpitäjänä ei riittänyt maksamaan vuokraa ja jo pitkään jatkunut köyhyys mahdollisti nuorelle lapselle tien kaoottiseen elämään, ja kuten kaikki alamaailmaan lähteneet tietävät, rattaat lähtevät hitaasti pyörimään eikä pyörimistä voinut pysäyttää, koska ei ollut ketään joka eteen olisi astunut ja kahden hengen perheelle pelastuksen luonut. Tuohon aikaan rikollisuus oli vielä aika epäjärjestäytynyttä, suurin osa oli ainoastaan kaduilla tapahtuvaa varastamista, kauppoihin murtautumista tai muuta samankaltaista, ja tässä maailmassa jopa humalassa kadulla esittäytyminen oli rikos. Ihmisiä hirtettiin monista syistä kamalista murhista jopa kaikista pienimpiin myymälävarkauksiin. Kaikki todellakin lähti pienestä – tuskin monikaan suoraan hyppäisi suoraan suden suuhun. Adrianin ja äitinsä asuinalueellaan toimi hitaasti kasvava, pieni ihmisjoukko, joka harjoitti yllättävän järjestäytynyttä rikollisuutta. Nuori ihmispoika vanheni tuossa maailmassa tehden pieniä juoksupojan hommia jengin väelle: nouti heille ensin tupakkaa, sitten mysteerisempiä paketteja, joiden sisällöstä vain arvauksia tehdä voi. Tai ei ollut vaikeaa arvata mitä paketeissa oli, laittomia aseita tai oopiumia, mutta nuori lapsi ei varmaan olisi toiminut toisin vaikka sen olisi tietänyt, eikä selkäänsä kääntänytkään kun totuuden oppi. Ja aivan kuin palkkio olisi ollut säälittäviä dollareita enempää, riittänyt kattamaan edes vuokraa saatikka velkoja: velkakierteet pahentuivat ihan kuin ne eivät olisi jo olleet tarpeeksi pahoja.
Saadessaan ikää alkoi hän saamaan vain enemmän velvollisuuksia ja tehtävät muuttuivat haastavemmiksi, kuten myös riskit ja palkkiot. Sitä mukaa myös raha-ongelmat pikku hiljaa alkoivat katoamaan. Pikkuiset juoksupojan tehtävät ja pakettien kuljetus laajentui nopeasti huumekauppaan kadulla, suunniteltuihin murtoihin ja jengitappeluihin… Sitten suurempiin murtoihin. Aseiden välittämiseen. Huumejakelun suunnitteluun. Pettureiden ja vasikoiden etsimiseen; Adrian muistaa sen päivän, kun hänelle annettiin vaarattomalle keikalle käteen ase mukaan ihan vain varalta, jos hänen vain täytyisi sitä käyttää ja joutui ensimmäistä kertaa painaa liipaisinta itsensä puolustamiseen. Parhaiten hän muistaa sen, kun hänen täytyi ensimmäistä kertaa käyttää asetta uhkailemiseen: ja sen, kuinka hänen täytyi ensimmäistä kertaa etsiä käsiinsä vasikka ja ampua sille kuula kalloon.
Palkkiot olivat jo tuntuvampia, eivätkä velat olleet enää heidän perheessään suuri ongelma. Asiat paranivat kotona paljon, ja äiti saattoi lopettaa työnteon, nähdä jälleen valoa elämässä ja he olivat jo kauan sitten saaneet muuttaa New Yorkin paremmalle alueelle. Adrian integroitui hyvin osaksi rikollismaailmaa, ase kädessä alkoi tuntua siihen kuuluvalta, ja nuorukainen piti järkensä todistamistaan asioista huolimatta. Veren vuodatuksesta tuli arkipäivää. Arvaten tähän mennessä nuorukainen oli noussut yllättävän hyvään asemaan nuoresta 20-vuoden iästään huolimatta – toki se tarkoitti sitä, että myös vihollisia oli. Surullisesti onni ei kestä ikuisesti ja yksi äitinsä vanha asiakas ampui Adrianin äidin syystä, jota ei voinut käsittää – oliko kyseessä jota henkilökohtaista, oliko se jengin puolesta? Totuus ei ole vieläkään varmaa, mutta oliko sillä väliä enää?
Heidän jenginsä toimi paikallisen laajan rikosjärjestön alla, ja eräänä päivänä Adrian ja hänen tuttavansa uuden tehtävän. Pyyntö oli erikoinen, sillä tehtävästä luvattiin niin suuri summa rahaa, ettei kieltäytyminen tullut mieleen, ja sen antaja vannoi silti, että hän kävelisi siitä hengissä ulos jos kaiken oikein tekisi. Murhaaja suuntasi annettuun rakennukseen, ja kuolemaankin tottunut oli hieman järkyttynyt kun hiipi käytäviä eteen päin. Matkalta löytyi hotellin käytäviltä ja portailta kuolleita ruumiita, verettömiä ruumiita. Suurin järkytys oli, että Adrian sai kuin saikin tietää kohteensa olevan vampyyri. Kuka pääsisi tuota vampyyria karkuun, kuka selviäisi pelistä hengissä? Ei kukaan; Aamon Corbinin leikissä ei voinut kuin kuolla. Oliko kenenkään vaikea arvata, mikä menee pieleen? Mitä tapahtuu, kun tavallinen ihminen lähetetään tappamaan monia satoja vuosia vanha vampyyri? Hän ei ollut koskaan uskonut mihinkään korkeampaan voimaan, edes kohtaloon, magiaan saati vampyyreihin. Ihminen selvisi hengissä, sillä tappamisen sijaan alkuperäinen vampyyri Aamon Corbin arvosti hänen tyhmää rohkeuttaan ja yllätti itsensäkin päättäessään tehdä hänestä muutettunsa, ajatteli voivansa käyttää häntä uskollisena työvoimana.
Adrian katosi hetkeksi vanhasta elämästään New Yorkin piireissä, kun luojansa opetti tuoreelle muunnetulleen mielellään hyviä tapoja vampyyrina olemisesta ja selviytymisestä. Lähinnä vampyyri oppi maalaamaan kaiken punaiseksi, ja sen vuoksi hänellä vieläkin on hieman ongelmia hallita verenjanoaan kunnolla. Ensimmäisen vuosisata eteni lähinnä muutetun toteuttaen luojansa toiveita, sen jälkeen tiet erosivat luojan kanssa vaikka he ovat aina silloin tällöin tavanneet lyhyitä hetkiä, kun luojallaan on ollut annettavana tehtäviä. Adrian pyöri Uuden Mantereen rikollispiireissä, kunnes kyllästyi ja vieraili Englannissa ja vampyyri tunsi olonsa nostalgiseksi ja kävi tutustumassa sukujuuriinsa Manchesterissa. Hän ei löytänyt ihan sitä mitä halusi, ei elossa olevaa sukua tai muitakaan vihjeitä, mutta sai selville äitinsä alkuperäisen sukunimen, jonka otti nimekseen. 1900-luvun alkupuolella Amerikassa ja Englannissa pyöriminen alkoi tylsistyttää ja vampyyrin tuli vietettyä vuosisadan loppupuoliskolla aikaa niin Venäjällä kuin Aasiassakin, kunnes juuret kutsuivat hänet takaisin New Yorkiin ja Los Angelesiin ja otti kaiken irti sen rikollismaailmasta, joka siellä oli kasvanut hurjaa vauhtia.
Vuosiin on mahtunut vuosisatojen ryöstöjä, rakkaustarinoita ja kostonhimoisuutta. Muutoksestaan Adrian syyttää sitä kirottua sielua, joka antoi hänelle tehtävän, ja vampyyrin elämäntehtävänä on ollut tehdä tuon yksilön elämästä yhtä helvettiä.
NÄKÖKANNAT
Adrian muistaa vielä terävästi, millaista oli olla ihminen. Hänen ihmiselämänsä oli suurimman osan ajasta vain verta ja hikeä ja kurjuutta, ja joskus kadehtii ihmisiä, jotka saivat mahdollisuuden elää paremman, normaalimman elämän, mutta toisaalta oma elämä ei ole kauheasti siitä paremmaksi muuttunut sen jälkeen, kun vampirismi hänet syleilyynsä otti. Oma lojaliteetti kuuluu sille, kuka maksaa ja useimmiten maksaja on syndikaatti ellei joku yksityinen toimija, ja vampyyri onkin järjestön orja. Raha on vampyyrille kaikki kaikessa, ja pääoman vuoksi ollaan elämässä oltu valmiita tekemään mitä tahansa. Metsästäjistä, noidista tai mistään muistakaan olennoista miehellä ei ole juuri mielipidettä tai kokemuksia, eikä niiden olemassaolo vampyyria voisi yhtään vähempää liikuttaa.
EKSTRAA
- Toimii syndikaatin lisäksi palkkatappajana kaikille, jotka ovat valmiina maksamaan. Ryöstöjä, palkkamurhia, huumeiden diilaamista? Adrian on mukana.
- On ollut aina hieman huono hallitsemaan verenhimoaan.
- Polttaminen ja huumausaineet ovat tulleet tutuksi, sillä hänestä tuntuu, että ne auttavat verenhimon lisäksi mielialaan.
- Taitava käyttämään ampuma- ja teräaseita. Hänen suosikkinsa ovat Colt Defender ja Smith & Wesson, joita kantaa usein mukanaan. On myös mielikuvituksellinen ja mielialasta riippuen ottaa keikoilleen mukaan heittotähtiä, viidakkoveitsen tai miekan: pitää erityisesti katanoista.
- Ekspertti myös kamppailulajeissa. Nyrkkien sijaan turvautuu mieluummin terä-aseisiin tai tulitaisteluun.
- Kulkee mieluiten jalan tai moottoripyörällä. Tai sitten autoillaan, joista ainoakaan ei koskaan ole hänen omansa.
- Ääninäyte ja laulunäyte
- MBTI-persoonallisuustyyppi ESTP eli yrittäjä, horoskooppina oinas