Skylar Abernathy

Naisellinen olemus ja tiimalasivartalo. Neliönmuotoisia kasvoja kehystää ja koristaa ohuet, kaarevat, siistiksi nypityt kulmat ja korkeat poskipäät, siro nenä ja paksut, runsaat huulet. Mantelinmuotoisia ja metsän vihreisiin sävyihin kallistuvia smaragdisia silmiä kehystää tuuheat, pitkät ja kaarevat ripsiviuhkat ja tuuheat volyymikkaat hiuksensa ovat tällä hetkellä luonnollisessa lämpimässä, vaaleassa ruskeassa sävyssä. Klassinen ja naisellinen pukeutumistyylinsä pitää sisällään kynähameita, iltapukuja ja toista kauniimpia verhoiluja timanttikoristeluineen. Mustaan voi aina luottaa, mutta naisen päältä löytyy myös punaista, violettia, vihreää ja muita ihonsävyään imartelevia värejä. Pituutta naisella on 169 senttimetriä, joten korkokengissä hän on suhteellisen komeanpituinen näky.



Luonne

Ensinäkemältä vaikuttaa yllättäen täydelliseltä pyhimykseltä, oikealta enkeliltä koska on todella itsevarma, kaunis ja vaikuttava maagi, jota katsotaan helposti ylöspäin saavutuksiensa vuoksi. Monet naisen tavanneet sanovat, että hänellä on hämmentävän syvä vaikutus ihmisiin, joka herättää kunnioitusta ja ihailua, onhan hän karismaattinen hurmaavine hymyineen mysteerisen ripauksen kera. Jos sinulla ei ole koskaan ollut äitiä tai unelmiasi täyttävää rakastajatarta, voisit naisen tavatessa ehkä tuntea sen ensi kertaa, sillä naisen kosketus ja sanat tuntuvat niin lempeiltä ja lohduttavilta. Nainen on aina aidon kiinnostuneelta vaikuttunut muista ihmisistä, ja on helppoa pitää tavasta, jolla nainen tietää ja muistaa aina muiden nimet ja pieniä yksityiskohtia heidän kertomistaan asioista. Noita on joku, jolle muut tuntevat voivansa kertoa suurimmat murheensa, sillä hän on rauhallinen ja järkähtämätön, valmis kuulemaan pahoistakin asioista, sillä on kokenut niitä itsekin. Nainen on todellinen parantaja-sielu, ja toisen haluun parantaa liittyy syvä mielenkiinto muihin ihmisiin ja mielen syvimpiin ongelmiin ja solmuihin, joita voi aukaista. Ulos nainen vaikuttaa empaattiselta ja lujalta persoonalta; nainen kuitenkin tuntee kuuntelemiaan kohtaan enemmän ymmärrystä ja ammatillista mielenkiintoa psykologiasta.

Ylipapittaren enkelimäiseen maineeseen vaikuttaa se, kuinka naista ei useinkaan näe malttinsa menettäneenä, sillä ulkokuori pidetään aina hyvin kasassa, vaikka kuinka suututtaisi. Jos joku onnistuu kaivautumaan naisen ihon alle, on hänen vihansa hyytävää, ja sitä tuskin kukaan haluaa kohdata. Järkähtämätön pinta hajoaa joinakin hetkinä – vaikkei nainen todellakaan halua, että muut kuulevat näistä. Valittujen mielitiettyjensä seurassa nainen saattaa näyttää ailahtelevaisemman puolensa muuttaessaan mieltään ja kiukutellessaan tosi pienistä asioista, valittaessaan paremman puolensa asuvalinnasta tai vääränsävyisistä kukista, kun toisen pitäisi selkeästi tietää hänen rakastavan orkideoita eikä ruusuja ja älytön mustasukkaisuus on naiselle kovinkin tuttua! Ylipapitar on huolellinen persoona ja hänellä on laskelmoiva puolensa, sillä nauttii järjestyksestä. Välillä ystävällisen ja täydellisen maskinsa takaa voi nähdä joitakin manipuloivia piirteitä: kaunottaren mielestä se ei todellakaan manipuloimista ole vaan hän vaan tykkää, että asiat menevät oikein eli hänen suunnitelmiensa mukaan. 

1400-luvun eräässä kylässä elämä oli pelkkiä raskaita kotitöitä ja muun muassa vedenhakua kaivosta ja sen odottamista, milloin saisi seuraavan aterian eteensä. Tuona aikana Noelleksi nimetty lapsi syntyi kotiin, jossa muistoksi on jäänyt lähinnä vain tyhjiä aukkoja ja kyyneliä ja huutoa. Muistikuvansa ovat jo hataria, eikä hän muista enää äitinsä kasvoja, vain hymyn, joka surullisuudestaankin huolimatta on jäänyt vain sädehtivänä tyttären mieleen. Äitinsä muuttui keholtaan heiveröiseksi, ihonsa muuttui läikikkääksi, kävely ontumiseksi, ja tuntui siltä kuin äitinsä olisi muuttunut tyhjäksi kehoksi, kun taas isänsä oli musta aukko, joka imi hänestä kaiken irti, kunnes jäljellä ei enää mitään ollut, ja tytär pystyi vain itkemään kun äitinsä vietiin pois ja haudattiin mullan alle. Hautajaisiinkaan ei ilmestynyt paljoa ihmisiä – vain muutamia ihmisiä, jotka sylkivät hänen haudalleen. Jo lapsuudessa nuori neito alkoi huomaamaan, kuinka kaikki hänen koskemansa kuolevat kukat heräsivät eloon. Hän sai kuitenkin oppia että tämä oli hänen ensimmäinen virheensä, vaikka mitä väärää hän koskaan oli tehnyt? Se oli kuitenkin väärin, sillä hän oli samanlainen kuin äitinsä, ja monista päivistä ja illoista muistoksi jäi vain mustelmia ja maassa kontillaan olemisesta likaiseksi ja rikkinäiseksi meneviä mekkoja. Eräänä päivänä hän löysi haavoittuneen linnun, poimi sen käteensä ja päästi sen lentoon uudelleen – ensin kyläläiset katsoivat haltioissaan henkiin herännyttä otusta, sen jälkeen kyläläiset sylkivät hänen päälleen ihan kuten he olivat sylkeneet hänen äitinsä haudalle. Hänelle uskoteltiin, että hän on vääränlainen, samanlainen kuin äitinsä, joka oli tappanut koko kylän karjan loitsuillaan ja pahalla magiallaan.

Pelastus saapui yhtenä päivänä heidän etuovestaan, huppua päänsä päällä pitelevän hahmon muodossa. Oven avaava isänsä oli hyvin hämmentynyt kutsumattomasta vierailijasta, ja mies oli vielä hämmentyneempi, kun kuuli mitä toinen täältä halusi, ja halveksunta alkoi valtaamaan hänen ääneensä kun hän vaati vastauksia tunkeilijalta. Mies yritti tietenkin estää tietenkin taloonsa tunkeutunutta muukalaista väittäen kivikovaa, ettei muukalainen täältä todellakaan löytänyt sitä mitä etsi, ja että talossa olevaa tyttöä hän ei todellakaan tulisi viemään täältä minnekään ja piste, hakien käsiinsä kirvestä – mutta mitä pystyi yksi säälittävä pelkästä lihaksesta ja luusta koostuva kuolevainen tehdä, kun maagi heitti hänet vasten seinää ja kutsui luokseen tytön, jonka elämä kodissaan ei ollut koskaan ollut hyvää? Noelle käveli huutavan ja kirouksia heittelevän isänsä ohitse maagin luokse ja heidän kävellessä pois päin talolta vilkaisi hän vain kerran nähden raivosta kihisevän isänsä ovensuussa kirves kädessään. Huppuun pukeutunut mies oli vahva maagi, joka oli kuullut huhuja parantajatytöstä ja oli tullut hakemaan hänet voimiensa vuoksi luokseen oppilaakseen, ja kului monia vuosikymmeniä, vuosisata tai enemmän kun Noelle seurasi Kirill Lissiä – vaihtoi nimensä myös Noellesta Skylariksi uuden alun saadakseen, sillä hänestä tuli kokonaan uusi ihminen hyödyntäessään taitojaan ja auttaessaan muita.

Mentorinsa kuoltua Skye alkoi asumaan jonkin aikaa yksikseen – nainen jostain syystä päätti palata kylään, johon häntä ei oltu koskaan haluttu ja jossa häntä ei koskaan oltu rakastettu. Enää siellä ei kellään ollut muistikuvaa pienestä mustelmaisesta, hullusta ja oudosta tytöstä, sillä ne ihmiset olivat jo kuolleet ihan kuten Skyen maan alla lepäävä isä ja nyt ihmiset ottivat hänet avosylin vastaan. Hänet opittiin tuntemaan druidina ja ihmeparantajana kotipiireissään, ja ihmiset matkustivat hänen luokseen jopa toiselta puolelta Iso-Britanniaa ihmeparannuksen toivossa. 1600-luvun lopulla alkoivat ensimmäiset kunnon noitavainot kristinuskon levitessä maassa. Todistaessaan noitien jahtia Skylar ei siltikään suunnitellut lähtevänsä paikasta toiseen, eikä Skylar ollut varma mitä hän oli odottanut, sillä yhdessä vaiheessa kylän asukkaat yhdistivät nopeasti Skyen parantamistaidot magiaan ja paholaisen työksi ja nainen joutui jättämään kotinsa taakseen jo toisen kerran. Hän päätyi löytämään muitakin maageja matkatessaan ja onni päättyi, koska inkivisio oli saanut Skylarin entisestä kotikylästä vihjeen siitä mihin suuntaan druidi oli mennyt ja metsästäjät saivat yöllä napattua ja vangittua heidät. He olivat saaneet jostain käsiinsä esineen, jonka vuoksi kukaan heistä ei magiaa kyennyt käyttämään ja seuraavat muutama viikkoa kahleisiin pistetty noita joutui odottamaan noitaoikeudenkäyntiä ja sitä, että joutuisi ihmisten polttamaksi kun nuo magiattomat katselivat vierestä. Skye ei kuitenkaan koskaan joutunut kohtaamaan kuolemaansa sillä tuli törmänneeksi elämänsä tulevaan suureen rakkauteen, tummanhuiskeaan vampyyriin – alkuperäiseen – nimeltä Alessandro Vitale, joka pelasti hänen ja parin muun hädin tuskin elossa olevan maagin hengen.

Meni jonkin aikaa että Skye palautui tapahtuneesta, ja hän vietti jonkin aikaa Santon kanssa. Hän hakeutui kaltaistensa joukkoon ja päätyi myös pysäyttämään noitavainot, kunnes ne vihdoin kohtasivat loppunsa ja rauha palasi maan päälle ja nainen pääsi joskus 1970-luvulla nousemaan New Yorkissa sijaitsevan Ikuisuuden Covenin ylipapittareksi oltuaan koulutuksessa vuosisadan. Nykyhetkestä noin kaksisataa vuotta taakse alettiin harjoittaa mielen tieteitä, ja koska nainen oli aina löytänyt itsensä kiinnostuneena mielestä ja psykologiasta alkoi nainen tutkia alaa tarkemmin. Monien mielenhäiriöiden syytettiin olevan maagista syntyperää tai peräisin demoneista, mutta hyvin nopeasti noituuden läheisesti tunteva huomasi, kuinka tämä ei pitänyt paikkaansa laisinkaan, ei ollut mitään niin tyhmää oikeastaan odottanutkaan. Psykologiaan upposi paljon aikaa ja hänen tuli luettua aihealuetta paljon ja kun se vihdoin mahdollistettiin hankki parantajatar itselleen psykiatrin tutkinnon ja jopa psykologin ja terapeutin paperit kirjoittaen tekstejä ja osallistuen myös psykologisten papereiden kirjoittamiseen haluten korjata mahdollisimman paljon väärinymmärryksiä ja kitkeä pois virheellisiä hoitokeinoja. Kun psykiatrien toimistot ylestyivät työskenteli Skylar muutamassakin eri toimipisteessä sairaloista yksityisiin firmoihin, mutta päätti lopulta 2015 perustaa oman toimiston asuntonsa luokse, jotta elämänsä helpottuisi ja asiakkaat voisivat tulla hänen luokseen eikä hän heidän. Viime vuosina Skylar on vähentänyt asiakaskuntaansa, koska on alkanut keskittyä enemmän yliluonnolliseen maailmaan ja ylipapittaren asemansa velvollisuuksien hoitamiseen vampyyreiden olemassaolon paljastuttua ihmiskunnalle. 

Yleisesti ottaen hyväksyy kaikki lajit vampyyristä muodonmuuttajaan, vaikka kantaa tietynlaista kaunaa kokemiensa asioiden vuoksi.