Chris Blake

---

Kyvyt ja maine
Taitava mielenhallinnassa ja kyseinen taito sujuu pääasiassa ongelmitta. Myös normaalia vampyyriä nopeampi ja voimakkaampi johtuen verenperimästä (metsästäjä), aistit ovat myös paljon paremmat kuin muilla ikäisillään.
Erityiskyskykynään kykenee manipuloimaan unta kosketuksen välityksellä, muokkaamaan ja tulemaan toisen uneen. Voi päästää myös muita omiin uniinsa. Alkanut hiljalleen iän karttuessa myös hallitsemaan varjo-liikkumista, muttei ole siinä viellä erityisen taitava eikä kykene kokonaan katoamaan varjoon.

Maine on vain pieni salaisuuden kaltainen kuiskaus. Harva tuntee tai edes tietää naista joka elää omassa rauhassaan harvinaisen hulppeasti. Nimi on kaikille täysin mysteeri eikä yskityisenä henkilönä naista tunneta.

Kauan on kuitenkin yliluonnollisten keskuudessa kieränyt The Reaper nimisen vampyyrin nimi. Reaper tunnetaan kannibalismin harrastamisesta ja säälimättömästä otteestaan yliluonnollisten suhteen. Huhujen mukaan Reaper oli metsästäjä joka halusi nousta ylemmälle tasolle, metsästäjä joka teki itsetsään vampyyrin ollakseen kaikkien aikojen vaarallisin lajinsa edustaja. 
Reaperin tiedetään ottavan myös käskyjä Lorenzo nimiseltä alkuperäiseltä. Jos jokin on varmaa, niin se että kaikkialla maailmassa on puhuttu Reaperistä, joko taruna tai todellisuutena. Eikä kukaan halua joutua tämän mystisen vampyyrin listalle.
Huhut kertovat myös miten joskus harvoin naisen kynsistä selviytynyt on saanut mahdollisuuden olla naisen alaisena.

Maine Ihmisenä
Chrystal tunnettiin eläessään taitavana ja vahvatahtoisena metsästäjänä. Etenkin euroopassa nimi Drakos oli tunnettu. Nainen yleni ensimmäisenä naisena kapteeniksi ja oli tietojen mukaan jopa taitavanpi kuin veljensä. Drakos suvun yksi suurista ylpeyden aiheista jonka kuolema jäi mysteeriski, sillä ruumista ei koskaan löydetty.

---

  
 
Ulkonäkö
Chris omaa nuoren ja kauniin ulkomuodon joka poikkeaa kuitenkin monesti muista. Pituutta naiselle on kertynyt 174cm verran sitä valkeahiuksinen yleensä korostaa ja lisää vielä korkeilla koroilla.
Keho on atleettinen eikä missään tunnu olevan ylimääräistä, vaikkakin samalla neito on siunattu kauniilla ja naisellisilla muodoilla. Vartalo muistuttaa kovin tiimalasia.
Arpia tosin naisen kehossa tuntui olevan useammassa kohdassa, muistona ajalta kun tuo oli vain ihminen. Selvimmät arvet ovat olkapäältä alkava, rintakehän yli poikittain menevä pitkä arpi, sekä keskellä selkää oleva pitkä juova, joka on kuitenkin peitetty lohikäärme tatuoinnilla, jonka suomuista on lueettavissa naisen entisen puolison sekä lapsen nimi.
Myös ranteista ja sormista löytyy riimutatuointeja, jotka juontavat juurensa aikaan metsästäjänä, sekä muutama sormissa.

Iho on pehmeän ja haalean rusehtava, hiukan maitokahviin taittuva ja silmät suklaanruskeat. Sielunpeilejä koristaa pakust ja tuuheat ripset. Hiukset ovat luonnostaan olleet valkoiset koko naisen elin-iän ja ovat sellaiset vieläkin. Ne laineilevat lievästi, vaikka Chris joskus kihartaakin niita kunnolla.


Luonne
Kylmä, laskelmoiva ja kiukkuinen kuvaavat naista oikein hyvin. Se ei tunnu pitävän oikein kenestäkään eikä sen puoleen välitäkkään.
Omaa äärettömän lyhyen pinnan ja suuttuu herkästi, vaikka toisinaan sitä on vaikea huomata ennen kuin on liian myöhäistä.
Entinen metsästäjä laskee jokaisen liikkeensä, tekonsa ja sanansa syvällä harkinalla, etsien etua, ei vain itselleen mutta myös luojalleen. Metsästys-ajoista on jäänyt yhä mieltä ja olemusta koristamaan jopa sotilaallinen asenne sekä vahva perhekeskeisyys, joille nainen elää vielä tänäkin päivänä. Suurena erona vain se että sen perhe on muuttunut erillaiseksi, koostuen toisista verenimiöistä ja erityisesti luojastaan.
Toisinaan nainen sortuu jopa sadistiselle tasolle, tuntematta sen kummemmin sympatiaa mitään kohtaan. Joskus voi tuntua siltä että lumikutri on unohtanut jo tunteiden merkityksen.
Tylsyys laitetaan yleensä muoden kustannuksella kuriin, eli leikkimällä toisilla, yleensä tosin vampyyreillä.

Verenhimo vie naista usein myös eteenpäin, jolloin valkea saattaa menettää jopa kontrollin itsestään. Himoa voisi kuvailla jopa addiktioksi.

Pohjimmiltaan nainen kuitenkin tuntee jollain tasolla myös syvää vihaa itseään kohtaan, vaikkei sitä muille näytäkkään. Mielen ollessa matala, nainen vajoaa usein pohtimaan miksei se voinut kuolla vain vuosia sitten yhdessä miehensä kanssa. Mistä sitä rangaistaan niin paljon että se on joutunut elämään jopa oman poikansa kuoleman ohi, poikansa jota se ei ole saanut edes kasvattaa.

  

Historia
Neito syntyi ja varttui vahvassa ja maineikkaassa metsästäjäsuvussa joka on ollut jo vuosisatoja pitänyt kreikan yksiköitä otteessaan. Nuoren naisen kasvatuksesta ei puuttunut kuria, ja hyvin varhain neito myös huomasi miten sen tulisi olemaan vaikea todistaa itsensä, olihan se syntynyt naiseksi. Jo pienen tyttö halusi todistaa itsensä, ennen kaikkea itselleen ja isälleen. Aivan liian varhain alkoi koulutus, lujittaen ja kylmentäen nuoren naisen sielua, ainakin ulkoapäin. 
Murrosiän kynnyksellä lähetettiin neito toisen metsästäjän oppiin. Amadeuksen kanssa nuori naisen alku varttui ja kasvoi aikuiseksi, kehittyen miehen valvovan silmän alla myös yhdeksi aikansa parhaaksi metsätäjäksi. Vain 18-vuotiaana nainen pääsi jo todistamaan itsensä ja monien urotekojen seurauksena oli Drakos todistanut itsensä ja yleni kapteeniksi, ensimmäisenä naisena koko instituutin historian aikana.

Nuori naisen alku lähetettiin ylenemisen jälkeen vahvistukseksi uudelle mantereelle. Pestin ei pitänyt olla pysyvä, joka oli se helpotus millä nainen lopulta suostui tehtävään. Se auttaisi uuden mantereen yksiköjä jaloilleen ja palaisi vihdoin Kreikkaan. Visionäärin puoli ei naiselta puuttunut, ja monilta salaa se oli kehittämässä uudella mantereella uudenlaista tapaa metsästää, oman komppanjansa avustuksella. Olihan nuoren metsätäjän yksi suurista tavoitteista muuttaa metsästys kokonaa, tuoda heidät uudella aikakaudelle ja kehittöää instituutiota. Mutta mikä tämä projekti oli? Sitä harva tietää.

Töiden lomassa myös jokin muu leimahti kuin noita roviolla. Chrystalin yksikössä oli sitä hieman vanhempi mies, Alexander Blake, johon nuori metsästäjä nopeasti iski silmänsä. Rakkaus roihahti kahden metsästäjän välillä hyvin nopeasti, ja valkea ajatteli ettei ollut saanut vain työparia rinnalleen, vaan myös elämän kumppanin.
Lopulta kaksikko juhli jo häitä, ja kahden vuoden kuluttua perhettä siunattiin myös pienellä pojalla, joka nimettiin Michaeliksi. Poika oli ehdottomasti äitinsä silmäterä, naisen tuntiessä itsensä täydeksi ja kokonaiseksi.

Valitettavasti ei mennyt kauan kun Alexander ja Chrystal komennettiin tehtävälle. Pieni vampyyri pesä, ei suuri homma. Tai niin kaksikko luuli, sillä kaikki kääntyi silmän räpäyksessä verilöylyksi kun paljon oletettua vahvempi ja vaarallisempi Vampyyri paljasti itsensä. Chrystal joutui katsomaan vierestä kun sen rakastama mies surmattiin sen silmien edessä, ja niin olisi käynyt sillekkin. Vaan juuri ennen kuin kuolema ehti naista koskettaa, päätti tuo salamyhkäinen vampyyri muuttaa metsästäjän kaltaisekseen. Leikitellä saalilaan.

  

Ensimmäiset vuodet, kenties jopa vuosikymmenet nainen joutui elämään aikalailla eristettynä, pakkoruokinnassa. Sillä ei ollut itsellään halua muuttua hirviöksi, elää hirviönä. Viha kylvi sen sisällä, kun sen luojan alaiset koittivat pakottaa sen syömään. Lopulta jopa luoja puuttui peliin, vaikkakin ruokinta ei mennyt aivan suunnitellusti ja nainen puri tarjotun ihmisen sijasta luojaansa, josta lähti nopeasti syöksykierre vampyyrin veren maailmaan.
Vuodet häkissä olivat yhtä kidutusta naiselle joka vain halusi pois, halusi poikansa luokse, tai toivoi jonkun tulevan ja päästävän sen kärsimyksistään. Luojansa seuraajat suorastaan tuntuivat nauttivan naisen kärsimyksestä, kivusta ja surusta, kiduttaen tätä jopa salaa vampyyreistä ensimmäiseltä. Ja vuosien ajan, ainoa toinen olento jonka kanssa se saattoi viettää aikaa oli luojansa, tuon istuessa toisinaan jopa kokonaisia öitä naisen seurana tämän häkissä.

Vuosien kuluessa nainen ja sen ajatukset kuitenkin muuttuivat, siitä tuli jopa uskollinen luojaleen, ja jollain tasolla se saattoi voisi sanoa rakastavansa tuota, vaikkei romanttisia tunteita kokenutkaan. Läpi ikänsä se on pyrkinyt pysyttelemään miehen lähellä, hoitanut tuon puolesta milloin mitäkin ja ketäkin päiviltä. Toisinaan kuitenkin pyrkinyt pääsemään myös kauas luojastaan, sillä pohjimmiltaan se kantoi yhä toiselle katkeruutta vaikka olikin uskollinen ja jollain tasolla tuota rakasti. Ikinä liian pitkäksi aikaa se ei kuitenkaan lähtenyt.

Ollessaan noin 200 vuotias, joutui se todistamaan miten Enzo muutti nuoren pojan vampyyriksi. Se ei ollut naiselle uusi näky enää siinä vaiheessa. Mutta tässä kerrassa oli jotain erillaista. Jotain jota nainen ei ollut tuntenut pitkään aikaan. Paikalla se ei ollut kun poika muutettiin, mutta sai kuulla muilta, saaden myös todistaa itse miten raivoisasti nuorukainen taisteli muuttumista vastaan. Sillä hetkellä nainen myötätuntoa tuota poikaa kohtaan, sillä hän saattoi samaistua ja tuntea toisen tuskan, Muistaen liian kivuliaasti sen miten itse oli ollut samassa tilanteessa. 
Sydämen valtasi halu suojella ja auttaa nuorukaista, pitää turvassa kaikelta, ja ensimmäistä kertaa vuosiin nainen saattoi tuntea jonkin asian olevan todella merkityksellinen. Lempeydellä ja huolella se sai nuorukaisen pään käännettyä uudesta elämästään, ennen kuin tuo ehti kuivua pois, ottaen tuon samalla siipiensä suojiin.
Lucienista tuli hyvin nopeasti Chrystalin elämän keskipiste, valo pimeydessä. Hän opetti poikaa, mutta ennen kaikkea hoiti ja rakasti kuin omaansa. Nainen pitääkin toista täysin omana poikanaan ja on valmis polttamaan vaikka koko maailman pitääkseen toisen turvassa.

Vuonna 1962 Chris tapasi Nikolai nimisen vampyyrin johon aluksi kiintyi (yhteisten työkeikkojen lomasa?) hyvin vahvasti, ja lopulta rakastui palavasti ja aivan järjettömällä tavalla. Tunteiden ollessa molemmin puolisia, päätti nainen rohkaistua ja antaa itselleen luvan onneen ja rakkauteen miehen kanssa, miehen jonka kanssa koko elämä tuntui olevan aivan liian täydellistä jokaiselta osa alueelta. Kumpikaan ei kuitenkaan koskaan paljastanut suhdettaan ulkopuolisille, etenkään läheisilleen, sillä maailmassa jossa he elivät ei ollut varaa antaa muille mahdollisuutta löytää toisen herkkää kohtaa jota käyttää hyödyksi, naista myös varjosti pelko siitä mitä Luojansa tekisi jos löytäisi Nikolain.
Kaksikko piti vuosia suhdettaan salassa, samalla omaten oman yhteisen kodin ja elämän euroopassa, kaikilta muilta salassa. Jokainen yhdessä vietetty sekuntti tuntui taivaalliselta, romanttiselta ja jännittävältä. Jokainen seikkailu, keikka tai vain yhdessä olo piilossa maailmalta sulatti naisen mielen. 
Pelko toisen menettämisestä varjosti naisen mieltä kuitenkin kokoajan, etenkin luojansa tähden. Nainen ei kokenut kestävänsä sitä että näkisi jälleen rakastamansa miehen kuoleman, kuoleman josta syyttäisi itseään. Pelko muuttui sietämättömäksi ja lopulta juuri ennen heidän 50-vuotis päiväänsä, vuonna 2014, nainen pakeni Nikolailta, jättäen tuon yksin ja uskoen samalla sen olevan ainoa tapa suojella toista.

Nikolain jättäminen oli naiselle vaikeaa, ja Chrystal hukutti surunsa alkoholiin, huumeisiin ja töihin, tai muuten vain yliluonnollisten olentojen lahtaamiseen. Ainao asia joka naista piti sen jälkeen enää pinnalla oli adoptiopoikansa, Lucien. Nainen ajatteli tuon tarvitsevan häntä yhä ja paljon. Muutoin ei naisella olekaan ollut juurikaan enää elämän halua.

---