Carina De la Riva
CARINA DE LA RIVA, ”CARA”
VAMPYYRI, NAINEN, BISEKSUAALI
SYNTYNYT 16. ELOKUUTA VUONNA 802 NYKYISEN ESPANJAN ALUEELLA
TAPAHTUMIEN JÄRJESTÄJÄ, SEURAPIIRIKASVO,
ODYSSEIAN HOTELLITOIMINNAN KEULAKUVA
MAINE
Vampyyrien olemassaolon julkistamisen jälkeen yksi näkyvimmistä hahmoista, jotka ovat tulleet julki vampirisminsa kanssa ja luoneet harkittuja mielikuvia elämäntyylin vaarattomuudesta, jopa glamourista. On tunnettu New Yorkin seurapiireissä jo entuudestaan. Siellä missä on kaupungin kerma, siellä on myös Cara, ja päinvastoin. Hänen läsnäolonsa onkin haluttua, onhan se samalla omanlaisensa laadun takaava leima niin tilaisuuksille kuin yksilöillekin. Mikäli mielii päästä piireihin New Yorkissa, on Carina siihen avain. Tämän monet tietävät, mutteivät välttämättä ymmärrä Caran odottavan palveluksistaan aina myös vastinetta.
Cara tiedetään myös Odysseian hotellipuolen omistajana ja keulakuvana (vaikkei tosiasiassa omistaja olekaan). Hänellä on vahvat kytkökset Maskeradiin, jonka kulisseissa hän on vaikuttanut jo vuosisatojen ajan, vaikkei ikinä ole itse mielinyt jäseneksi. Tämä vaikutusvalta on kuitenkin vain harvojen tiedossa. Useimmille Cara näyttäytyy täysin Maskeradin ulkopuolisena tahona, joka vain järjestää juhlia sen kuten muidenkin asiakkaidensa puolesta.
KYVYT
Carinan erityiskyky on aistia ja hallita yksilön sisäistä energiaa. Hän näkee magian ja kykyjen käytöstä aiheutuvat energian liikkeet väreinä, joten tietää, milloin lähistöllään olevat niiden käyttöön turvautuvat - ja osassa tapauksia myös sen, keneen käyttö kohdistuu.
Energian hallinnan kautta Carina pystyy kohdettaan koskettamalla ensinnäkin imemään energian itselleen, minkä seurauksena kohde heikkenee. Vampyyreillä ja magian käyttäjillä tämä johtaa kykyjen käytön vaikeutumiseen ja jatkuessaan sen estymiseen. Ihmisillä vaikutus ilmenee suoraan uupumuksena ja heikkoutena. Viime kädessä energian vieminen johtaa kohteen kuolemaan, mutta tämä vaatisi pidemmän, noin kymmenen minuutin pituisen kosketuskontaktin vailla sanottavaa häiriötä.
Kyvyllä on kääntöpuolensa: Carina voi myös antaa kohteelle energiaa itsestään. Tämä kuitenkin luonnollisesti heikentää häntä; heikottaa ja uuvuttaa. Mikäli hän siirtäisi energiaansa liian paljon, se johtaisi tajunnan menetykseen. Kuolema estyisi, koska energian ehdyttyä liiaksi hän ei pystyisi enää jatkamaan sen siirtoa, mutta energiavajeesta kärsivän vampyyrin tappaminen olisi helppoa. Jokseenkin luonnollista siis on, ettei Cara juurikaan lahjoita energiaansa. Poikkeustilanteita voi kuitenkin syntyä, sillä joskus saattaa olla vampyyrin omassa intressissä esimerkiksi tilapäisesti vahvistaa jonkun toisen omaaman kyvyn vaikutusta / lisätä sen käytön kestoa. Toki energian anto voi myös olla hyväntahtoinen ele jonkun ollessa heikossa tilassa tai keino jopa piristää toisen mielialaa, mutta Carassa ei pyyteettömän hyväntekijän ominaisuuksia viaksi asti ole.
Vuosisadat eivät ole suoneet Carinalle varsinaisia lisäkykyjä, mutta ovat lisänneet alkuperäisen voimaa ja helpottaneet sen käyttöä. Vielä muutama vuosisata sitten kyky ei esimerkiksi olisi riittänyt tappamaan ketään. Merkittävä ero suhteessa aiempaan on myös se, että Carina pystyy nykyisin hyödyntämään voimaansa rajallisesti myös alle 10 metrin etäisyydeltä ilman kosketuskontaktia. Tällöin vaikutus käytännössä riittää vain kohteen heikentämiseen tai lieväasteiseen vahvistamiseen,
Erityiskykynsä ohella Carina hallitsee tavanomaiset vampyyrien taidot, joista mielenhallinta on henkilökohtainen suosikki. Hän kykenee muistojen viemisen ohella luomaan uusia niiden tilalle. Hän on omistanut 1700-luvulta lähtien suurehkon punaisen rubiinin koristaman sormuksen, joka on hänen rakas päivänvaloamulettinsa.
LUONNE
Katseiden kääntäjä, valokeilan lemmikki. Cara kutsuu rakastamaansa huomiota osakseen koko olemuksellaan kuin makea hunaja mehiläisiä. Hän ottaa tilan kuin tilan haltuunsa omistajan elkein ja liihottelee seurassa kuin seurassa sulavaliikkeisen perhosen tavoin. Kun hän on paikalla, niin glamour kuin viihtyvyyskin ovat taattuja; Carinalla on kyky piristää ankeintakin tunnelmaa ja saada läsnäolijat tuntemaan itsensä tervetulleiksi ja mielenkiintoisiksi, jopa halutuiksi. Sulokas viettelijätär muuntautuu moneksi: yhtä lailla myötätuntoiseksi lohduttajaksi, railakkaaksi bileseuraksi, korvaan suloisesti kuiskuttelevaksi seireeniksi, salaperäiseksi houkutukseksi kuin estottomaksi ehdottelijaksi. Yhteinen nimittäjä Carinan monimuotoiselle ulosannille on, että hänestä on vaikeaa (ja ihmiselle mahdotonta) olla pitämättä. Ulkokuori onkin vaivatonta naamioida ilmein ja käytös mukauttaa kuhunkin tilanteeseen, mutta lopulta kaiken takana piilee arkkityyppejä vain yksi: femme fatale, kohtalokas nainen.
Vaikka muiden mieltymykset ohjaavat Carinan käytöstä hänen halutessaan sopeutua ympäristöönsä ja kietoa sen jäsenistä mieluisimmat teräväkyntisen pikkusormensa ympärille, hän ei tosiasiassa piittaa muiden mielipiteistä tai tunteista juurikaan. Voisi melkein sanoa, ettei hän ylipäänsä piittaa juuri muista kuin itsestään. Muut ovat hänelle pääsääntöisesti vain leikkikaluja, huvia ja välineitä; jotakin sellaista, joka hävitetään tai hylätään, kun sille ei enää löydy käyttöä tai kun alkaa kyllästyttää. Aitoa myötätuntoa Cara ei ole tuntenut juurikaan enää vuosisatoihin eikä hän ole halukas asiantilaa muuttamaan. Sama pätee kiintymykseen ja rakkauteen. Hänelle ainoat (muun kuin vastentahtoisesti kenties syntyvän) kiintymyksen arvoiset ovat hänen niin sanotut lapsensa eli luotunsa, joita noitakin hän on taipuvainen kohtelemaan enemmän itselleen alisteisina luomuksinaan kuin itsenäisinä olentoina, joilla oli arvoa jo ennen kuin hän soi noille kuolemattomuuden lahjan.
Kun Cara ei teeskentele, hän on luonteeltaan intohimoinen. Tulinen, kiivas ja dramaattinen. Sillä tuulella ollessaan hän on valmis tekemään mitä tahansa, jolla aiheuttaa sykähdyttäviä kohtauksia ja synnyttää draamaa muutoin niin tylsistyttävän latteaan maailmaan. Toisinaan hänestä on paikallaan esimerkiksi tirauttaa ’verisen loukkaantumisensa’ tehosteeksi kyyneleitä, viskoa esineitä ja huutaa. Nämä kaikki ovat kuitenkin vain huomionhakuista teatteria; tehokeinoja, joilla päästä haluamaansa lopputulemaan. Manipuloinnin keinovalikoima on laaja, ja Carina hallitsee sen varsin kiitettävästi. Viekkaus ja petollisuus elävät hänessä vahvoina, kulkien käsitysten kuten niillä usein on tapana.
Draaman järjestämisen ohella - tai sen osana - Caran mielipuuhaa on leikkiminen: yksilöiden tunteilla, aatteilla ja periaatteilla. Hänestä on viihdyttävää pyrkiä pääsemään muiden ihon alle ja painella noiden nappeja, erityisesti jos joku on erehtynyt käymään hänen hermoilleen esimerkiksi asettumalla rasitteeksi tai uhmaamalla hänen tahtoaan. Riitely on mukavaa (etenkin jos sitä seuraa sovintoseksi - yksi harvoista välillä harjoitettujen parisuhdeviritelmien hyödyistä), mutta kiusoittelu ja kohteeseen osuva piikittely on jopa vieläkin mukavampaa. Cara myös enemmän tai vähemmän salaa nauttii siitä, kun joku riittävän korkealla hänen arvoasteikollaan oleva rohkenee haastaa häntä ja antaa samalla mitalla takaisin. Vaikka Cara siis pitääkin kehuista ja huomionosoituksista, hän viehättyy jopa enemmän siitä, kun joku aidosti kykenee haastamaan häntä ja pistämään kampoihin. Alistuvat yksilöt eivät siis kauaa ylläpidä Carinan mielenkiintoa vaan jäävät korkeintaan hetkelliseksi huviksi.
Cara on siinä määrin omahyväinen, että odottaa huomiotaan pidettävän korkeassa arvossa. Jos näin ei tapahtu, hän ottaa sen vaihtelevissa määrin itseensä. Läheisille moinen kostetaan osin tiedostamattomasti vastaavin tai pahemmin laiminlyönnein, kun taas vieraammille kostotoimet voivat olla hyvinkin suoria. Vastaavasti Carina kuitenkin mieluusti myös palkitsee sen, kun joku merkityksellinen on hänelle mieliksi. Suhteen laadusta riippuen palkitseminen voi tapahtua materiaalisin lahjoin, mutta yhtälailla muunlaisetkin huomionosoitukset ovat yleisiä. Carina onkin
antelias - niin kauan kuin ei joudu luopumaan mistään itselleen liian arvokkaasta. Hänestä ei silti ole nöyristelyyn eikä hänen suopeuteensa kannata tuudittautua ellei ole valmis todella ponnistelemaan sen eteen. Kuten todettua, Caran kiintymys on harvinaista - ja syntyessään myös vaarallista. Hän on viime kädessä valmis uhraamaan paljon harvojen rakkaidensa puolesta, suojelemaan noita ja vaikka tappamaan noiden puolesta (vaikka pitääkin tämän heikkouden pitkälti salassa), mutta jos hän kokee jonkun rakkaistaan tavalla tai toisella pettäneen itsensä, hänen kostonsa on julma ja armoton.
MENNEISYYS
Arabivallan aikakaudella Iberian niemimaalla syntyi perheensä kolmanneksi lapseksi ja ainoaksi tyttäreksi pienokainen, jolle annettiin nimeksi Maryam. Hänestä kasvoi eloisa ja vallitsevaan naisihanteeseen nähden turhankin paljon huomiosta nauttiva nainen, joka kuitenkin kuuliaisesti avioitui perheensä hänelle valitsemaan arvovaltaiseen mieheen lähes kahdenkymmenen vuoden ikäerosta huolimatta. Kun mies liiton myötä paljastui väkivaltaiseksi ja hän yritti puhua siitä perheelleen, he ummistivat korvansa ja kehottivat häntä vaikenemaan. Maryam katkeroitui perheelleen, sulkeutui ja alistui.
Perillistä ei vastentahtoisista aviomiehen kanssa vietetyistä öistä huolimatta kuulunut vuosiin (suurelta osin siksi, että mies usein sammui kesken aktin silloin, kun siihen saakka päästiin), kunnes Maryam viimein synnytti esikoisensa 24-vuotiaana. Tytär oli pettymys isälleen, äidilleen vaalittu silmäterä. Maryam teki tyttärensä neljännen syntymäpäivän tienoilla kuitenkin kohtalokkaan virheen langetessaan erään heidän asuinseudulleen vierailemaan tulleen komistuksen charmiin. Kun yksi intohimoinen yö saikin jatkumoa, muuttui suhde vaaralliseksi ja lopulta paljastuikin aviomiehelle Maryamin käytyä varomattomaksi. Juoppo ei epäröinyt heittää vaimoaan kuvainnollisesti bussin alle, mikä johti Maryamin vangitsemiseen. Lähitulevaisuudessa siintävä tuomio aviorikoksestakin oli selvä: kivitys kuoliaaksi. Pienehkössä yhteisössä siitä kasvoi uutinen, joka oli kaikkien huulilla.
Vaikka Maryam odotti, kukaan hänen sukulaisistaan ei saapunut vierailulle. Hän valmistautui kohtaamaan loppunsa yksin naurunaiheena, yhteisön häpeäpilkkuna, ja muisteli haikeasti rakastettuaan ja eritoten tytärtään. Kukaan kuoleva ei häntä yrittänyt pelastaa, mutta pelastajansa hän silti sai.
————————————-
Se oli vampyyri Diamond Shayk, joka pelasti Maryamin kuolemantuomiolta vapauttamalla hänet ja muuttamalla kaltaisekseen. Niin Maryamista tuli Carina (’rakastettu’), joka tyydytti ensimmäisen verenjanonsa satunnaisella vastaantulijalla, mutta seuraavaan vuodatti jo omat vanhempansa kuiviin. Uusi voima ja sen mukanaan tuoma valta suhteessa ihmisiin humallutti suloisesti. Ennen kotiseutunsa jättämistä Carina etsi vielä käsiinsä juottolan nurkilta aviomiehensä, jottei minkäänlaista liittoa muodollisestikaan voisi enää heidän välilleen jäädä. Mies sai kitua kuoliaaksi saastaisessa maassa, jonne hyvin sopikin makaamaan, ja Carina palasi luojansa luo. Yhdessä vampyyrikaksikko käänsi selkänsä rannikkoseudulle, jonne Carina joutui jättämään rakkaan lapsensa. Hän ei ikinä saanut tietää, mitä tytöstä tuli ja yritti unohtaa. Vaan ei ikinä unohtanut. Vuosisadat tulivat pyyhkimään muistoista lähes kaiken. Lopulta kokonaisesta ihmiselämästä jäljellä olivat vain tunne siitä, ettei kukaan pahan paikan tullen seissyt tukena ja kaipuu nähdä oman lapsen kasvavan.
Carina viipyi rakastajan ja luojan kaksoisroolia toimittavan Dian luona useamman vuosisadan, kunnes lähti omille teilleen loukkaannuttuaan verisesti rakkaansa uudesta luomuksesta. Cara vaihtoi aina tarpeeksi nähtyään maisemaa ja ennätti koluta Euroopan melko perusteellisesti lävitse ennen kuin 1300-luvulla palasi Iberian niemimaalle nykyisen Espanjan alueelle. Unista ja tuolloin jo hatarista muistikuvista tutut maisemat saivat jälkikasvun kaipuun nostamaan aiempaa kiivaammin päätään, minkä seurauksena Carina päätyi valikoimaan mieluisensa kohteen, josta tuli hänen ensimmäinen muunnettunsa; hänen mestariteoksensa. Hänen täydellinen Mariansa. Luodun synnyttämä tunne hänessä läheni voimakkuudessaan tavanomaista äidinrakkautta, mutta oli sitä monin verroin omistavampaa ja julmempaa. Cara ei kyennyt hyväksymään Marian siteitä entiseen elämäänsä, joten ryhtyi varmistamaan uuden ”tyttärensä” hävittävän koko entisen perheensä vielä hallitsemattomassa janossaan. Ihmisperhe ei ollut ikinä tehnyt mitään hänen hyväkseen, joten miksi Marian tilanne olisi ollut toinen? Tuon isä oli suorastaan hirviö. Hänhän suorastaan säästi Marian huolehtimalla, ettei tuolle jäänyt ketään, jota ikävöidä. Marialla oli oppaanaan ja tukenaan hänet, miksi tuo siis tarvitsisi ketään muuta? Carina kuitenkin lopulta salli suojattinsa jättää kuusivuotiaan veljensä henkiin. Poika oli ymmärtänyt pysyä kaapissa - se oli luettava älykkääksi peliliikkeeksi, jolla nulikka ansaitsi pitää elämänsä.
Carina johdatti ymmärrettävästi ehkä hieman lannistuneen Marian Sloveniaan, jossa oli esiintynyt nimellä Carmilla Kovač. Lopulta kaksikon tiet erkanivat. Carina salli Marian mennä ja levittää siipensä kuten hyvän äidin kuuluikin. Hän kuitenkin piti Aasian vuosisatoinaankin huolen siitä, ettei esikoisensa päässyt häntä unohtamaan. 1700-luvulla Carina palasi Eurooppaan, jossa muodosti yhteydet Maskeradiin ja jota riittävästi kierreltyään matkasi 1800-luvun alkupuoliskolla Amerikkaan. Vuosisatojen havinassa hän loi muutaman lapsen lisää.
Vastoin alkuperäisiä odotuksiaan Carina lopulta jäi Amerikkaan ja asettui Yhdysvaltoihin 1900-luvun alussa. New Yorkin Upper East Side on toiminut hänen vakituisena asuinpaikkanaan jo 1920-luvulta alkaen, joskin hän on edelleen markustellut paljon. Näkyvän roolinsa New Yorkin seurapiireissä hän hylkäsi 20-luvun jälkeen, mutta otti takaisin 2010-luvun lopulla kuin kaappiinsa jättämän tutun vaatekappaleen.
ULKONÄKÖ
Lumoava ja vangitseva. Jännittävä, salaperäinen ja kujeilevuudessaan kutsuva. Carina on 165 senttimetrin pituisessa varressaan niitä, jotka kääntävät katseita kulkiessaan ja saavat silmäparit viipymään itsessään soveliasta pidempään. Naiselliset pyöreät avut, jotka hänelle oli siunattu jo ihmiselämässä, asetellaan mieluusti sopivan provosoivasti esille niin antavin kaula-aukoin kuin muotoa nuolevin kankain. Muutoin hoikkaan ja paikoitellen jopa selvästi treenatun näköiseen vartaloon nähden rinnat ovatkin kooltaan suorastaan erottuvat kuten solisluut niiden yllä. Hipiältään Carina on verrattain vaalea, ja hänen suuria vihreitä silmiään kehystävät tummat ripset. Kasvot ovat sydämen malliset, kulmat tummat ja verrattain vahvat, leuka kapea ja selvälinjaiset poskipäät korkeat. Syvänruskeat silkinpehmeät hiukset yltävät auki ollessaan laskeutumaan juuri rintojen päälle.
Ulkomuodoltaan Carina on poikkeuksetta huoliteltu ja näyttävä, joskin hän tekee jonkinmoisen eron arki- ja juhlaehostautumisen välille. Pukeutumistyyliltään Carinaa voi kuvata naiselliseksi ja rohkeaksi. Hän suosii värinä suosikkiaan punaista, jolla usein päällystää myös pitkät terävät kyntensä ja täyteläiset huulensa. Hänen kallis makunsa erottuu muun muassa luksusmerkkien tunnuksissa, jotka vilahtelevat laukuissa, arvokoruissa sekä huippusuunnittelijoiden luomuksissa, joita nainen saa käsiinsä muotimaailman kontaktiensa kautta. Carina rakastaa korkokenkiä melkein kuin Sinkkuelämää-sarjan Carrie, mutta pitää myös seksikkäistä korollisista saappaista. Hän ei voi sietää löysiä ja telttamaisia, vartalon muodot peittäviä vaatekappaleita.
SUHTAUTUMINEN
noitiin: Riippuu osin yksilöstä, mutta yleisesti ottaen vieroksuu noiden toimintatapoja. Jossain määrin kunnioittaa ja ymmärtää noiden muodostaman uhkan, vaikkei välttämättä sitä tunnustaisi.
vampyyreihin: Lajitovereita.
ihmisiin: Leikkikaluja tai roskaa.
ihmissusiin: Pahanhajuisia rakkeja (taustalla henkilökohtaistakin konfliktia). Voisi ehkä suhtautua johonkin yksilöön toisin, jos tutustuisi paremmin.
demoneihin: Suhtautuu demoneihin noitien luotuina. Vieroksuu.
lumoajiin: Kokee jonkinasteista samanhenkisyyttä. Yleisesti ottaen siis pitää lumoajista.
metsästäjiin: Rasittavia ja osin pakkomielteisiä riesoja, jotka pyörivät jaloissa. Joukossa myös yksilöitä, joiden kanssa leikittävässä kissa-hiiri-leikissä on oma hupinsa.
muodonmuuttajiin: Ihmisten aavistuksen kehittyneempi muoto. Sirkushuvia. Ehkä joukosta voisi löytyä joku kiva lemmikki?
MUUTA
- Omaa sadistin vikaa eli nauttii kivun tuottamisesta sillä tuulella ollessaan.
- On haalinut historian havinassa kadehdittavan määrän kontakteja, ja pitää laajaa verkostoitumistaan ylpeydenaiheenaan. Carina on tehnyt auliisti palveluksia erityisesti Maskeradin jäsenille varmistaakseen niitä myös tarpeen tulleen saavansa. Tämän vuoksi hänen toimintaansa on katsottu ja katsotaan edelleen sormien läpi silloin, kun siihen kyseenalaisia piirteitä ilmaantuu. Nauttii niin ikään Maskeradin suojelua nyt, kun on avoimesti suostunut toimimaan julkisuudessa vampyyriuden kasvoina
- Omistaa asuntoja myös Euroopassa ja Aasiassa. On esiintynyt vaikka millä nimillä ja avioitunut ties kuinka monesti kerryttääkseen rahavarantoaan, minkä vuoksi on pakostakin joutunut vaihtamaan ajoittain maisemaa aina kustakin puolisonsa eroon hankkiuduttuaan
- Kaipaa ympärilleen kuhinaa. Ei viihdy yksin tai rauhallisissa ympäristöissä vaan hakeutuu mieluusti kaupungin sykkeeseen
- Erinomainen tanssija. Rakastaa tangoa